Tänään on ollut jälleen erinomainen päivä. Kävin kahviolla herkuttelemassa kermamunkin ja jäälaten. Mietin kiitollisuutta. Saan olla kiitollinen tällaisista hetkistä, että voin vain mennä kun haluan, kahviolle herkuttelemaan. Että minulla on rahaa turhuuksiin kuten tupakka ja kahvi. Että voin vapaasti ilmaista ja ilmentää itseäni omana itsenäni. Melkein syyllinen olo nauttia näin yltäkylläisyydestä vaikka eihän se ole keneltäkään pois jos nautin elämästäni, kyllähän minäkin toivon muille samaa, että he nauttivat.
Naurettiin uuden ystävän kanssa niin että häneltä tuli vedet nenästä ja pärskähti kasvoilleni. Esitettiin lonkalta sketsihahmoja ja naurettiin hirveästi toisen potilaan ilmeelle kun hän katsoi meitä hyvin hämmentyneenä ja sanoi että onko meillä lääkitys kunnossa. Viimeksi varmaan teininä nauranut tällä tavoin. Kiitos hänelle että tutustuimme täällä osastolla.
Nyt juon kahvia ja nautin omasta yksinoloajasta. On mukavampaa olla yksin kun on hiipinyt vähitellen mieleen turvallisuuden tunne. Telepatia-ajatukset ovat olleet vähäisempiä. Mieliala on aika positiivinen vaikkakin käyn vähän kierroksilla juurikin tuon turvattomuuden takia.
Aion kyllä ehdottomasti, kunhan olen siinä kunnossa, tähdätä johonkin teatteriharrastukseen taikka koulutukseen. Se oli niin hauskaa ja vapauttavaa näytellä. Kuin aikuisten leikkimistä. Haluan kehittyä tuossa ja ties vaikka joskus saisin roolin jostain näytelmästä taikka elokuvasta taikka sarjasta. Haluaisin myös säveltää ja laulaa musiikkia ja kirjoittaa lyriikoita. Siihenkään ei ole vielä jaksamusta, mutta ehkä joskus sitten. Ja tietysti pitää taidenäyttely ja kirjoittaa niitä kirjoja. Tähdätään kohti unelmia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti