Vertauskuva säkistä jota raahaan mukanani

Kaikki menee ajallaan juuri hyvin. Kyse vain on ajasta, että täytyy odottaa hyvää tapahtuvaksi. Aikataulut maailmankaikkeudessa eivät ole ne aikataulut aina mitä me haluaisimme, asioiden tapahtuvan pian, joskus se vie oman aikansa että asiat sujuvat. Tässä siitä pieni esimerkki:

Facebook tilini poistettiin asiattoman sisällön vuoksi joku vuosiko sitten. Olin siellä jakanut avoimesti näitä seksuaalitraumoihin liittyvää sisältöä. Vitutti ihan hitosti. No, sitten päädyin perustamaan tämän blogin, ja huomasin pian, että tänne on paljon mukavampi kirjoittaa kuin Facebook-ryhmääni. Sain jopa enemmän sisältöä tuotettua blogikirjoituksiin kuin ryhmääni. Ryhmässä toistelin samoja asioita uudestaan ja uudestaan, täällä jopa saan jotakin muutakin sisältöä tuotettua kuin samoja asioita yhtenään. Eli oli hyvä asia lopulta että tilini poistettiin, en olisi muuten tajunnut perustaa blogia. Ja kas, nyt sain kuitenkin, lopultakin, uudet Facebook tunnukset tehtyä (yritin sitä aiemmin mutta en koskaan jostain syystä onnistunut ja jostain syystä nyt se lopultakin toimi)! Eli nyt minulla on sekä Facebook että tämä blogi. Kaikki meni hyvin ja juuri oikein, vaikka se kestikin oman aikansa! Universumilla on omat ajoituksensa mitkä eivät aina osu yksiin siihen millä aikataululla me tahtoisimme asioiden järjestyvän.

Pitemmällä aikataululla ajateltuna kärsimyksenikin ovat vain silmän räpäytys ajassa. Ne kestivät ehkä kaksikymmentä vuotta mutta pitemmällä aikataululla kaksikymmentä vuotta on lyhyt aika. Tietysti se vaikeuttaa asioita että se kesti elämäni alkuvaiheista asti joten kasvoin siihen. Mutta silti nykyään olen toisaalta irti siitä tuskasta, mitä nyt raahaan sitä kuin raskasta säkkiä mukanani, kaikkialle. Silti minä olen minä ja ainoastaan tuo säkki edustaa mennyttä. Minä olen uudestisyntynyt. En pääse säkistä irti, joudun joko raahaamaan sitä mukanani taikka avaamaan sen ja kurkistamaan, mitä siellä on. Mutta en uskalla kurkistaa. Joten se hankaloittaa elämääni. En voi vain vapautua tuosta säkistä ja sen painosta hylkäämällä sen jonnekin ja olla sitten oma itseni. Ei, tuo säkki on kiinnitettynä minuun. Minun siis täytyy varovaisesti penkoa läpikotaisin tuon säkin sisältö, jolloin siitä tulee osa minua. Lopulta kun säkin sisältö on ulos otettu kokonaan, se muuntuukin kullaksi, ja sitten minä olen kauniimpi kultakoristeineni kuin ennen kuin olin tuon säkin avannut.