Käytiin täällä osaston kuntosalilla vähän treenaamassa. Yhtäkkiä maadoituin ihan hurjasti. Tuntuipa oudolta - ja hyvältä. Se maadoittuminen meni vähän ohi taas ja aloin taas dissosioida mutta olipa miellyttävä kokemus. Vähän antoi suuntaa siihen kuinka voimakkaasti edelleenkin dissosioin.
Tänään ollut varsin hyvä päivä. Mieliala on tasaisempi mutta ei lattea ja ymmärrän paremmin että minä ja kehoni olemme turvassa nyt kaikilta raiskaajilta. On niin ihanaa nyt olla aivan yksin, omissa oloissaan. Yksinolo on parhautta nykyään. Eikä telepatiat ole liiemmin vaivanneet enää. Alan olla psyykkisesti kuntoutumaan päin!
Oikeesti on niin ihanaa olla vapaa. Vuosikaudet kärsinyt ja tässä ollaan. Vapaana, voimakkaana, karismaattisempana kuin koskaan ennen. Kiitän Luojaa. Oon selvinny täydestä helvetistä vitun vahvana ja vahvemmaksi olen muuttumassa. Kohta voin olla oma itsevarma itseni, sosiaalinen, puhelias. Mä jouduin nöyristellä veljen takia. Se oli niin väkivaltainen että mä jouduin vain myötäilemään sitä. Tällainen olen edelleen sosiaalisesti. Onneks en enää ikinä joudu pelkäämään veljen raivareita. Veli on musta kaukana. Oon irti veljestä. Ja isästä ja äidistä. Hyi hele, suudellu omaa äitiäni. Yököttävää. Insesti ylipäätään yököttävää. Hyi, se on totta. Oho. Se on totta. Päässä jysähti. Maadoituin. Olen tässä, kirjoittamassa historiastani mitä tuskin tajuan itsekään todeksi. Rauhoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti