Oli hauskaa näytellä

Tällainen vaihteeksi taas positiivisempi postaus tähän! Oli todella hauskaa täällä osastolla kun alettiin näyttelemään.

Tuli puhetta toisen potilaan kanssa miten hänestä tulisi hyvä näyttelijä ja sitten hän kertoikin että on kokeillut näyttelemistä ja sketsien kirjoittamista.

Kerroin hänelle sketsihahmoista mitä olen kaavaillut, ensimmäisenä Enkelisielu, jonka pointti on kertoa hauskoja asioita mitä lasten suusta saattaa kuulla. Enkelisielu on lapsi jolla on valkoinen pehmeä mekko sekä pienet enkelinsiivet selässä ja mustelmaiset sääret. Enkelisielun hahmo on hellyttävä ja hauska, samanaikaisesti surumielinen ja silti naurattava. Enkelisielu kertoo surullisena miksi hänellä on sulkasato ja sitten saa jonkun oivalluksen ja ilahtuu silminnähden ja pompahtelee iloisesti kihertäen pois ja vilkuttaa yleisölle. Enkelisielun hokema on että hänen enkelinsiipensä tippuvat kohta kokonaan. Myöhemmin Enkelisielusta on kasvanut aikuinen enkeli jolla on isot valkeat siivet ja korkokengät ja hän kiittää miten häneen on valettu itsevarmuutta niin että hänestä tuli aikuinen enkeli.

Toinen hahmo on Kissaprinsessa joka on ylimielinen kruunupäinen kissa jolle buuataan ja jota vihataan mutta silti Kissaprinsessa vaan osaa olla hauska ja pidetty omalla kierolla tavallaan. En ole keksinyt vielä tuolle hahmolle kunnolla repliikkejä tai muuten suunnitellut muuta kuin että hän edustaa narsistia.

Sitten on Touko Tietäväinen joka on nolo nörttimies joka puhuu monotonisella äänellään: "minä olen Touko. Minä tiedän kaiken. Tahdotko tietää?" Ja sitten Touko kertoo kaikesta mitä tietää ja kumartelee päälle kohteliaasti kiittäen.

Sitten keksin puskista äijä-hahmon joka istuu jalat harallaan kuin mies ja puhuu matalalla möreällä äänellä: "jou, meitsi on äijä ja juo kaljaa ja polttaa röökii, meitsi nuolee pillua, mennääks kattoo yhdessä pornoo".

Täällä toi toinen potilas sano et olen synnynnäinen näyttelijä. Tämä oli siis ensimmäinen kerta koskaan kun kokeilin ylipäätään näyttelemistä. Oli kyllä tosi hauskaa, ja vapauttavaa! Päätinkin harjoitella tuota lisää. Ja sitten kun olen toimintakykyinen ja siinä kunnossa niin menen johonkin teatteriharrastukseen taikka koulutukseen.

Se on aika hyvä, että kun olin teininä niin nolo tyyppi, ja hävennyt suorastaan koko olemassaoloani, minua ei hävetä enää suunnilleen mikään. Jos mokaan ja häpeilen niin osaan aika hyvin piilottaa sen ja päästä siitä yli. Siksi on helppoa esittää nolojakin hahmoja koska ne ovat vain hauskoja eivätkä herätä muissa myötähäpeää. Kuin esimerkiksi tuo Touko. Oli kyllä niin hauskaa et pitää harjoitella tuota enemmän!

Eli näin sitä vain huomaa, miten oma rosoisuus tekee minusta lahjakkaan jossain asiassa. Miten ilman sitä että persoonani on jakautunut niin moniin osiin, en osaisi esittää aivan toisistaan erilaisia ja poikkeavia rooleja. Oma rosoisuuteni tekee minusta kiinnostavamman ihmisen. Eli vaikka nyt ehkä kärsin, on sillä oma hyvä kääntöpuolensa. Kärsimykseni ei ole turhaa, se tulee ihan tarpeeseen. Tuon oivalluksen myötä osaan antaa anteeksi kurjan kohtaloni. Olen kääntämässä sen totisesti voitoksi. Ei enää haittaa niin paljon vaikka nyt ehkä vielä kärsinkin!

Päätin että sitten kun minulla on toimintakykyä ja olen paremmassa voinnissa, teen täysillä töitä haaveitteni toteutumiseksi. Että saan tehdä unelmaduuniani näyttelijänä, artistina, kirjailijana ja kuvataiteilijana. Ja sitten se tärkein ja korkein tavoitteeni on auttaminen eri tavoin. Ensin pitää saada itsensä kuntoon, sitten tulee aika tavoitella tosissaan kohti unelmiaan!