Osastokuteet mukavasti päälle, näissä kelpaa oloilla! Tämä ja eilinen päivä ollut taas yhtäjaksoista takaumaa. Nyt vähän rauhoittunut tosin pahin meno. Muistin niin paljon uusia asioita eilen mutta vaikeata jäsennellä niitä kokonaisiksi lauseiksi. Saisikin edes kunnolla unta, ja masturboida kaikessa rauhassa, mutta kun ei, siihenkään en pysty enää kun tuntuu että puoli maailmaa tuijottaa ja itsetyydytyksestä on tullut mahdotonta. En nauti siitä yhtään, ja silti epätoivoisesti tarvitsen sitä. Mutta ehkä lääkityksen nosto auttaa tähänkin ongelmaan. Sitä nostetaan aivan liian hitaasti ja nyt sitten traumaoireilen 24/7. Vaikeaa vaikka pitäisi vain pystyä maadoittua tähän hetkeen, tähän aikaan ja paikkaan, eikä antaa mielen vaeltaa liikaa. Vanhat keinoni eivät toimi enää lainkaan - suoltaa epämääräistä hajanaista puhetta pääni sisällä - koska ensinnäkin kuvittelen että koko maailma voi kuulla sen (mikä on täysin absurdi ajatus itsekin tiedän sen) - ja toisekseen se on hyvin kuormittavaa aivoille. Vanhat keinot pysytellä järjissään eivät enää toimi. Mutta hiljaa mennään, päivä kerrallaan, ota ihan rennosti, Bella, voit olla varma siitä, että voit paremmin vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti