Vanhoja selfieitä

Mielialani on pysynyt hyvänä ja tasaisena. En käy niin ylikierroksilla mitä pari päivää sitten. Rentoutuneempi olo. Olen myös saanut nukuttua päikkäreitä mitkä virkistäneet. Uni on nyt parasta lääkettä.

Harkitsen tosissani haeta näyttelijäkoulutukseen sitten kun olen valmis henkisesti siihen. Sitten, kun minulla on toimintakykyä ja itsevarmuutta näytellä. Keksin sen ajatuksen täällä osastolla kun tuli toisen potilaan kanssa näyteltyä sketsihahmoja improvisoiden sekä erilaisia rooleja ja vuorosanoja. Näytteleminen on minulle todella luonnollista, huomasin. Ja vapauttavaa.

Sitten ollaan juteltu paljon tämän toisen potilaan kanssa. Hän on jopa minuakin puheliaampi. Se on jo paljon, heh. Tulen hänen kanssaan hyvin juttuun vaikka meillä on kolmekymmentä vuotta ikäeroa.

Ei ihmeellisempiä ajatuksia pyöri mielessä mistä kirjoittaa. Mutta tässä vaihteeksi sitten tällainen kuvapostaus!

Selailin vähän puhelinta ja ottamiani selfieitä ja vertailin miten olen muuttunut. Olen selvästi kaunistunut ja löytänyt itsevarmuutta. Tässä muutama vähemmän ja parhaiten onnistunut kuva teille!

Tästä kuvasta en pidä verrattuna nykyisiin. Tämä on muutaman vuoden takainen kuva.

Tästäkään kuvasta en pidä. Tämä on otettu vuonna 2022. Hehkun paljon karismaattisempana nykyisin!

Osastolla jälleen kerran otettuja kuvia. Tämä on jo parempi.

Tykkään näistä pitkistä mustista hiuksista. Hiustenpidennyksiä voisin taas alkaa pitämään.

Gootimpaa lookkia.

Osastohoidossa kylppärissä otettuja kuvia.

Minulle voisi vaikka sopiakin pitkä musta polkka, otsatukka sopii, se on jo kokeiltu.

Vähän vaaleampaa hiusta. Tykkään kropastani näissä kuvissa.