Uusi aamu, uudet kujeet

Nukuin viime yön ihan hyvin. Nyt odottelen aamupalaa ja lääkkeitä. Aamukahvit, ihanaa. Pahin takauma vähän helpottanut. Päätä kyllä särkee ja tuntuu kuolettavan väsyneeltä, edelleen. Muumeja katselen tässä. 

Nyt on Muumit katsottu. Juon aamukahvia ja pohdin telepatiaa. Se tuntuu niin todelta. Mutta niinhän aina harhat tuntuvat. 

Pohdin vähän mielenterveysongelmia mitä minulla on ollut. Kahlannut suunnilleen kaikki niistä läpi. Anoreksiaoireilua lapsena, masennusta lapsesta asti, maniaa, bipoilua, epävakautta, psykoosia... You name it. 

Yritän sanoa itselleni, että telepatia on harhaa ja sairauttani. Auttaa vähän. 

Arkijärki käyttöön, yritän itselleni sanoa, etten vaipuisi liikaa alitajunnan syövereihin. Keskittyisin enemmän vain arkisiin toimintoihin. 

Pääsisinpä pian taas kotiin, taikka vaihtamaan osastoa. Kunpa ne tällä kertaa pitäisivät minua täällä vähän pitempään, kun muuten taas kohta olen täällä uudestaan. 

Aamuselfie.