Kirkkaampi ja selkeämpi olo

Luojan kiitos, en ole enää vastasyntynyt vauva kiljumassa kehdon pohjalla äitiä hätiin. En ole enää seksuaalisesti hyväksikäytetty vauva. Ja jotenkin pystyin sisäistämään tuon, että kyllä, minua hyväksikäytettiin seksuaalisesti vasta vauvana ja taaperona. Se on varmastikin elämäni kaikkein pahin trauma. Sen lisäksi pahimpia traumojani on kuudennen luokan täydellinen räjähtäminen ja hulluus ja murhaamisella uhkailu aikuisiässä. En pysty lepuuttaa mieltäni ja kehoani kun pelkään että joku uhkaa murhata. Olen jatkuvasti valppaana.

Edellisen yön nukuin ihan hyvin ja aloittelen tätä päivää hyvillä mielin. Tuntuu niin hyvältä sisäistää lopultakin näitä asioita. Palaset vain loksahtelevat kohdilleen ja on terveempi olo psyykkisesti. Kirkkaampi, enemmän tässä ja nyt, enemmän omassa, turvallisessa kehossani.

Ymmärsin ettei minun tarvitse reagoida takaumiini niin että reagoisin niiden mukaan, käyttäytyisin niiden mukaan. Eli esimerkiksi turruttaisin kasvojeni ilmeen ja olisin täysin ilmeetön, mitä paljon teen, kun takauma on päällä. Ei minun tarvitse fyysisesti eläytyä takaumiin. Se helpottaa nykyhetkessä olemista ja takauma ja se trauma ikään kuin itsestään silloin sulaa pois, kun en takerru siihen.

Toisaalta tekisi vain mieli elää näitä takaumia kehollisesti läpi; karjua, huutaa, potkia, sylkeä, oksentaa, itkeä, käyttäytyä seksuaalisesti... ja niin edelleen. Mutta en voi, taikka en uskalla, julkisissa tiloissa käyttäytyä sillä tavalla, vaikka se helpottaisi oloani. Ehkä yksin voin elää niitä myös kehollisesti läpi, kun kukaan ei ole kuulemassa mitä huutelen tai näkemässä mitä teen. Surullista kyllä, edelleen piilotan kipuni. Tosin itkeminen ei enää haittaa, vaikka itkisin kun on muita paikalla. Välillä saan myös raivonpuuskia ja huutelen ärräpäitä muiden läsnä ollessa. Mutta aika harvoin.

Tavallaan se helpottaisi jos olisi traumatilanteessa uudestaan - silloin saisi luvan käyttäytyä niin kuin haluaa käyttäytyä. Siksikin varmaan hyväksikäytön kaava toistuu, ja se tapahtuu aina uudestaan ja uudestaan. Siihen jää koukkuun, vaikka se tuottaisi enää vain kipua.

On kirkkaampi ja selkeämpi olo. Aloittelen päivää innostuksella. Olen hyvin tyytyväinen itseeni, miten rohkea olenkaan, että olen selviytymässä näinkin rankoista traumoista. Voin elää tyytyväisesti itseni kanssa. Olen totisesti soturi.