Olen aikalailla homoseksuaali mielestäni, ikävä kyllä. En tahtoisi olla. Olisin mieluiten enemmän miehistä kuin naisista kiinnostunut, ja tiedostan, että syy tähän ovat traumani.
Varmaankin tuntisin enemmän vetoa miehen vartaloon jos en olisi saanut sellaisia traumoja sekä miehistä että naisista. Naisten hyväksikäyttämäksi joutuminen on saanut minut kiinnostumaan naisista sekä miesten hyväksikäyttö myös vaikuttanut näin minuun.
Inhoan, vihaan ja pelkään miesvartaloa. Kyllä jossain määrin ihailen miehiäkin, mutta samalla väistämättä tunnen inhoa heihin. Ikävä kyllä en koskaan ole onnistunut löytämään tyttöystävää, vain miehiä. Joten en tiedä tarkkaan edes, olisiko naisrakkaus minun juttuni vai ei.
Lapsista onneksi en ole kiinnostunut enkä eläimistä tai muustakaan vinoutuneesta. Mutta naiskauneus on minulle suorastaan pakkomielle. Rakastan itse näyttää kauniilta ja naiselliselta. Uskoisin, että jos olisin syntynyt miehenä, kokisin vetoa miehiin.
Olen ymmärtänyt sen että osittain itse valitsin olla kiinnostunut mieluummin naisista ihan vain siksi että insestissä pelotti seksi miesten kanssa koska voisin tulla raskaaksi mitä naisen kanssa taas ei voi tapahtua. Ja muistelisin että surullisena lapsena päätin etten enää voi tykätä pojista ihan vain etten ihastuisi liikaa isääni taikka veljeeni. Eli ehkä en ole niin homoseksuaalinen mitä pelkään olevani?
Miesten kanssa seksi ei kyllä koskaan toimi koska tuskin osaan syttyä miehen vartalosta. Peniksistä kyllä tykkään, mutta ei muuta. Tämä todella surettaa minua. Haluaisin olla heterompi.
Niinä hetkinä kun tunnen vetoa mieheen, se tuntuu vain niin oikealta. Siitä jo päättelen, että olen, taikka olisin, pohjimmiltaan heteroseksuaalinen. Se tuntuu paljon paremmalta kuin vetovoima naisiin koskaan.
Täytyisi löytää se nainen jonka kanssa kokeilla seksiä että miltä se tuntuu ja sitten tiedän paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti