Aamukahvia nautin tässä ja selaan Facebookkia. Ihana aamu kun oivaltaa että hei, kukaan ei raiskaa koskaan enää, olen turvassa, olen jo muuttanut omilleni omaan asuntooni jossa saan olla rauhassa, minulla on pikkuhiljaa enemmän kavereita, ja elämä muutenkin nyt ja juuri tässä on ihan hyvää.
Monesti takaumissa hoen tätä, että pakko muuttaa jo pois täältä hien ja testosteronin löyhkästä omaan asuntoon helvettiin lapsuudenkodista ja totean vain, että niin, olen jo muuttanut. Mutta nyt aivot suostuvat jopa sisäistämään tämän faktan. Kyllä, en asu siellä enää, ja olen täysin, absoluuttisen turvassa.
Kehoni on kaunis, kihertelen itsekseni. Palvovat katseet ovat ihan kivoja, ei minua häiritse enää jos joku esineellistää minua, päinvastoin otan sen kohteliaisuutena. Minä voin olla kaunis eikä siltikään kukaan ahdistele seksuaalisesti. Voin olla kehossani ihan rauhassa, ei tarvitse olla fyysisesti koko olemassaolostaan vaivautunut. Puin päälle vaihteeksi vähän peittävämpiä vaatteita, osastokuteita, ja näin on hyvä. Näin uskallan olla kauniimpi kuin liian paljastavissa topeissa. Uskallan nauttia kauneudestani.
Nyt menee niin ihanasti. Hymyilen vain sille faktalle, ettei kukaan seksuaalisesti ahdistele taikka raiskaa minua. Voin olla turvassa kehossani ja silloin tuntuu että mielenikin on turvassa telepatialta. Jotenkin tuo fyysisten rajojen rikkominen on vaikuttanut siten että tuntuu että henkisetkin rajat on rikottu. Mutta ei ole todellista se sentään.
Olen vain niin kiitollinen nyt pelkästään siitä faktasta että saan olla ihan rauhassa fyysisesti oma itseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti