Olen suorastaan nero jollain tapaa miten ja mistä olen selviytymässä. En ehkä tiedä maailmasta mitään mutta tunnen hyvin oman sisäisen maailmani. Minun täytyy olla todella älykäs että olen osannut käyttää erilaisia henkisiä ahdistuksenhallintatapoja sekä tunteita säädellyt niin etteivät ne mene ylitsevuotavan vaikeiksi. Kestän myös henkistä tuskaa hyvin, minulla on hyvä resilienssi. Minusta ei myöskään tullut narsisti saati sosiopaatti. Se on aika paljon traumaattiselta vauvalta, taaperolta, lapselta, teiniltä. Menetin järkeni ja silti en enää ole järjiltäni. Olen vahvempi kuin ymmärränkään.
Muistin että on ollut tällaisiakin öitä jolloin olen kyennyt ihan huippu suorituksiin henkisesti - ja myös fyysisesti. Olen talviyönä salaa hiippaillut ulos enkä uskaltanut edes kenkiä hakea ettei kukaan herää ja paljain jaloin ilman takkia haahuilin yössä kylmästä täristen ja menin johonkin metsään itkemään.
Jotkut persoonistani ovat kissoja ja toiset koiria. Kävelen luokkahuoneeseen ja olen täynnä itsevarmuutta, luokassa muut katsovat minuun päin ja olen pääni sisällä koira joka vingahtaa ja kyyristyn heti ja menetän itsevarmuuteni. Sitten jos ilostun niin haukahdan päässäni ja heilutan häntää. Minähän halusin olla lapsena jokin kissa taikka koira, en ihminen lainkaan.
Öisin olin kissa taikka koira. Se oli keinoni selviytyä raiskauksista, että pimennän ihmisjärjen ja otan eläimelliset vietit ja vaistot käyttöön. Käsittelin tunteeni mitä raiskaus toi, eläimenä, paremmin kuin ihmisenä. Ihmisjärkeni olisi mennyt riekaleiksi, tai on mennyt, juurikin raiskausten takia jos olen ollut oma ihmisitseni. Joten yritin pysytellä primitiivisenä. Tämän takia varmaankin edelleen kognitiiviset kyvyt ovat huvenneet ajan myötä ja looginen ajattelukyky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti