Hivenen historiaani ja miten sairastuin

Aloin oirehtimaan seitsemäntoistavuotiaana. Koin jotakin omituista oireilua lukion toisen vuoden juuri alettua. Koko kehoni oppitunnilla ollessani alkoi liekehtimään mielihyvästä. En ajatellut sen kummempia kuin tuntuupa hyvältä. Sitä fyysistä kiihotustilaa ei saanut pois. Se alkoi kun heräsin aamulla ja loppui vasta kun menin illalla nukkumaan. Tätä kesti noin kaksi kuukautta ja se oli kaikkea muuta kuin miellyttävää. Se oli hyvin sekavan tuntuista aikaa. Siinä samalla kehittyi tämä pelkoni telepatiaan koska vaikutti siltä kuin muut tietäisivät tunnetilani ja ajatukseni, erilaisten tilanteiden pohjalta. Tästä uskomuksesta olen siis kärsinyt siitä lähtien, eikä se tunnu vieläkään helpottavan.

Olimme lomamatkalla kun koin tilanteen jossa isäni vaikutti katsovan hameeni alle ja hymyilevän. Olin jäykistynyt kauhusta, en uskaltanut liikahtaakaan taikka sanoa mitään. Sen jälkeen en enää luottanut isääni.

Aloin epäillä isäni olevan pedofiili. Kommentoin että isän ja veljen välillä on omituinen, hämäräperäinen tunnelma. Aloin kiinnostua hirveästi omasta lapsuudestani, katselin meidän lapsuuden aikaisia kotivideoita. Aloin pohtimaan asioita kunnolla ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin aina ollut syvällinen mutta nyt todella aloitin mietiskelyn. Pohdin esimerkiksi teemoja kuten pedofiliaa ja kiinnostuin spirituaalisuudesta. Aloin aktiivisesti tavoitella valaistumista ja kirjoittelin omia mietelauseita.

Siitä asti olen huomattavasti kehittynyt ajattelijana. En tiedä, onko kundaliinienergian käsite todellinen ilmiö, mutta silloin seitsemäntoistavuotiaana koin jotakin joka pätee aikalailla kundaliiniheräämisen käsitteeseen. Kundaliinienergian avautuminen siis nostaa traumoja ja lukkoja pintaan ja on laadultaan myös hyvin seksuaalista. Se uinuu ihmisessä ja esimerkiksi joogalla sen voi saada avautumaan. Se voi myös avautua itsestään jonkun esimerkiksi trauman perusteella. Käsittääkseni kundaliinienergian avautuminen kasvattaa ihmisen potentiaalia. Näin minulle kävi. Tuntui, että yhtäkkiä olen tuplasti entistä älykkäämpi, enkä enää elänyt samassa usvassa kuin ennen vaan kaikki oli kirkasta. Ja on edelleen kirkastumaan päin, koko tietoisuuteni.

Kuitenkin meni muutama vuosi siitä kun seitsemäntoistavuotiaana aloin heräillä kodin tilanteeseen kun tuli ensimmäiset varsinaiset traumamuistot. Silloin olin ollut noin vuoden elämäni ensimmäisessä parisuhteessa. Olin nuori kaksikymppinen. Makasin silloisen poikaystäväni sohvalla meditoiden kun huomasin että ikään kuin suojelen itseäni joltain. Höllensin tietoisesti näitä suojauksia ja sitten päähäni pamahti kuva miehestä huoneeni ovella ja tieto, että se aikoo tehdä jotakin pahaa ja väkivaltaista. Leijailin hetken kuin pumpulissa vailla mitään huolia, kuin valmistautuakseni tähän takaumaan joka seuraavaksi tuli. Kävin kaksi raiskaustilannetta intensiivisesti läpi. Ensimmäinen muistoni tuntui tulevan jostakin hyvin syvältä alitajunnasta niin, että oli pieni ihme, että ylipäätään muistin sen. Tämän jälkeen vointini romahti huomattavasti.

Sen jälkeen alkoi todella henkinen kasvu ja kehitys kiihtyä, kun en enää ollut se sama masentunut ja dissosioiva Bella joka oli passiivinen ja etäinen. Tietoisuuteni on sittemmin kehittynyt huimasti koska alan herätä viimeinkin eloon. En ole niin passiivinen ja turta enää, näennäisen normaali, mutta erittäin vakavia traumoja mukanaan kantava tapaus. Ajatteluni on täsmällisempää, kirkkaampaa ja laajempaa. Aivan kuten se uni kauniista haikalaparvesta ja kristallinkirkkaasta merivedestä, jonka näin vuonna 2009.