Tuli puhdistava itku tätä kuunnellessa. En enää ole se pieni surullinen, luokan ruma ja kiusattu tyttö. Se tyttö sai siivet ja lensi kyyhkysen lailla lentoon. Se sai vapauden. Jotakin sydämessä loksahti oikealle paikalleen. En ole niin sydän särkynyt, vihattu mielessäni. Tämä tyttö vielä valloittaa maailman hymyllä ja toivolla.
Tuo tyttö tietää mitä on ilkeys ja pahuus. Tuo tyttö tietää miltä tuntuu joka yö itkeä itsensä uneen. Tuo tyttö tietää mitä on kannatella valtavaa taakkaa, liian suurta ikäänsä nähden. Tuo tyttö on käpertynyt johonkin syvälle sisälleni suojautuen maailmalta.
Tuo tyttö saa olla ylpeä itsestään. Hän puolusti aina heikompia ja lohdutti surullisia. Tuo tyttö tuntee ehkä olevansa ruma ja rujo, outo tapaus, mutta hänestä huolehdittiin aina, vaikkei hän osannut sitä vastaanottaa yhtään.
Ja vaikka hän tuli kohdelluksi äärettömän julmasti, hänen sydämensä on puhdasta kultaa. Tuo tyttö itkee maailman pahuudelle ja rukoilee Jumalaa poistamaan pahuuden hänen sielustaan. Hän tuntee olevansa syvällä sisällään pelkkää sysimustaa pahuutta. Tuo tyttö on kaikkea muuta vaikkei hän sitä itse näe. Eihän hän näe taakseen pieniä siipiä jotka kasvavat hänen hennoista lapaluistaan.
Tuo tyttö on kokenut äärettömän julmuuden ja edelleen uskoo huomiseen. Tuo tyttö on täynnä toivoa paremmasta, ystävyydestä, rakkaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti