Jysähtelin taas kroppaani. Ne tuntuvat sellaisilta että laskeudun jostakin yläpuoleltani kehooni ja se oikein jysähtää koko kehossa. No nyt suorastaan jyrähdin kehooni, todella voimallisesti.
Ymmärsin ettei minun täydy triggeröityä missään tilanteissa. Ei ole mitään vaaraa enää missään. Rauhoituin, rentouduin. Jatkuva takauma lievitti. Elän vähän vähemmän traumatakaumassa ja enemmän tässä hetkessä. Minähän siis tavallisesti olen aina jonkinmoisessa pelkotilassa ja takaumassa. Sitähän elämäni oli alusta alkaen joten tietysti elän sitä läpi, ei ole ollut muuta.
Tänään pidetään vielä omatuokio, pääsen juttelemaan asioistani tukikämpän ohjaajalle. Olen tässä tänään istuskellut ulkona tupakilla ja jutellut naapureille. Ihan hyvä päivä on ollut. Ja tuntuu todella hyvältä olla kotona taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti