Toisaalta haluaisin kotiin täältä, toisaalta tuntuu ihan hyvältä ratkaisulta olla täällä nyt vähän pidemmän aikaa.
Odottelen tässä lounasta ja että saisin vähän tavaroita tänne. Kaveri tuo läppärin, vaatteita, kirjan ja lompakon. Pääsisi kahviolle vähän herkuttelemaan.
Ymmärsin etten todellakaan ole ainut maailmassa jolla on tällaiset traumat. Taikka vieläkin pahemmat, jopa.
Lounas syöty, oli hyvää, tonnikalapastaa. Nyt vain hengailen. Vähän tylsää. Toivottavasti se kaveri tulisi tänään tuomaan tavarat. Piristäisi vähän vaihtaa vaatetta.
Oli paha romahdus eilen. Kävin parikin kertaa suihkussa ja silti olin ihan läpimärkä hiestä. Kävin seksuaalitraumatakaumia läpi. En muista kunnolla, mitä tein, mutta kaikkea outoa, kuten tuijottelin peiliin pakonomaisesti, konttasin lattialla, puristelin tissejäni, vatkasin lanteitani... Sellaista. En kyennyt yhtään toimia - piti mennä tupakille mutta meni varmaan tunti, pari, noita omituisia rituaaleja suorittaessa kunnes pääsin raahautumaan ulos talosta. Sitten ohjaaja oli tosi huolissaan minusta ja soitti ambulanssin ja nyt sitten olen täällä taas. Ihanaa kyllä, että joku huolehtii minusta ja voinnistani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti