Nykyään minulla on uudenlainen ongelma mitä ei aiemmin ole ollut. Eli etenkin öisin, herään kauhuissani, ja miten tätä selittäisi... Ajatus rullaa tuhatta ja sataa, hajanaisena ajatuksenjuoksuna, ja olen fyysisesti ihan jähmettynyt kauhusta. Ajattelen sekavasti, ja aivan kuin yrittäisin jotenkin pitää itseni tällä tavoin järjissäni (varmaankin raiskausten yhteydessä se on ollut lopulta juurikin tällaista, epäilen, ja siksi teen tuota edelleen, koska en ole sisäistänyt, etten enää ole raiskattavana eikä minun täydy pitää itseäni järjissäni tällä tavoin). Joten sitten tulee toisaalta muistikuvia ja toisaalta mielikuvitus alkaa vähitellen sävyttämään niitä erilaisiksi. On vaikeata maadoittaa itsensä tänne koska ehkä maadoittuminenkin pelottaa jotenkin ja olen kiinni tuossa loputtomassa ajatuskierteessä. Tällaisia romahduksia nyt tulee, mutta toivottavasti ne helpottavat kun lääkitystä aletaan nostamaan hiljalleen. Se lääke ehkä oikeasti auttaa. Toivon niin.
Mitäs tässä tähän aamuun. Kävin taas kahviolla herkuttelemassa mansikkajuustokakkua mitä oli ihan mukavan kokoinen pala ja kahvia. Puhuminen helpottaisi. Juttelin tuossa tupakilla yhdelle mieshenkilölle tästä ja kuvailin raiskauksia jotka satun muistamaan. Siinä sitten oivalsin että ei hitto soikoon tämä on todellista. Mutta jälleen kerran, tuo oivallus hälveni pois ja taaskaan en saa kunnolla otetta siihen että tämä on totta.
Olen kymmenen vuoden päästä vasta neljäkymmentäkolmevuotias. Vasta, koska mielestäni se on vielä aika nuori ikä, varsinkin jos näyttää ja olo tuntuu nuorekkaalta, niillä numeroilla ei ole niin väliä. Kymmenessä vuodessa varmasti eheydyn huimasti. Varmasti parissakin vuodessa tapahtuu edistystä, mitä odotan innolla. Kahdenkymmenen vuoden päästä olen viisikymmentäkolmevuotias, edelleen mielestäni suht nuori. Ehkä sitten vasta kuusikymppisenä olen mummoiässä. Siihen mennessä kuitenkin tullut varmaan sen verran elämänviisautta että vaikka en silloinkaan olisi täysin terve, osaan hyväksyä elämäni. Joten tämä ikä tuo viisautta jolla pääsen elämään hyvää elämää, kun osaan hyväksyä paremmin pettymykset elämässä, jos kaikki ei mene juuri kuten haluan.
Onko vaikeeta törmätä vastoinkäymisiin, kun kumminkin teet työtä sun mielenterveyden ja järjen kanssa. En sano että olet "tyhmä" vaan koska näet vielä painajisia ja tulee paniikki kohtauksia että onko sinulla isoja vaikeuksia ottaa vastaan negatiivisiä tai positiivisiä ajatuksia keskuselujen kautta. T:CoolMint.
VastaaPoista