En ole enää lapsuudenkodissa. En joudu kokemaan sitä kaikkea paskaa enää uudestaan. Olen turvassa. Nyt ihan oikeasti olen. Voisin hylätä pelkäävän itseni ja antaa tulla pintaan rohkeamman minän joka tietää olevansa turvassa.
Huomaan eheytyneeni koska telepatiauskomus on mennyt vähän taka-alalle. Huomaan siitä että on turvallisempi olo ja että olen maadoittuneempi. Muuten en havaitse kunnolla eroa entiseen paitsi tämän uskomuksen lieventymisestä.
Päiväkahvit tunnin päästä. Voisin keittää itselleni nyt sitä ennen yhden kupin kahvia.
Pääsen osastolta kotiin ehkä noin viikon päästä. Tämä lääkeannostus on tuntunut ihan hyvältä, en huomaa että mieli olisi sirpaleina enää. Kuulemma vaikutan hoitajienkin mielestä hyvinvoivalta. Sanon aina heille vain että en minä hyvin voi vieläkään mutta paremmin kuitenkin.
Joskus vielä tuo telepatiakokemus lakkaa olemasta ja voin syventyä ja uppoutua omiin ajatuksiini ihan erilailla.
Niin helpottavaa olla pois lapsuudenkodista. Nyt se elämä vasta alkaakin, tähän ymmärrykseen! En enää tule raiskatuksi, en hakatuksi. Pystyn säätelemään paremmin sitä milloin annan takauman vyöryä päälle ja milloin työntää se mielestä pois.
Tässä pari tämän päivän selfietä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti