Olen tarpeeksi vahva myöntämään että minua seksuaalisesti hyväksikäytettiin

Tämä päivä alkanut ihan hyvin. Kävin taas kahviolla herkuttelemassa, kakkupalaa ja jäälattea. Sitten nukuin päikkäreitä. Uni on nyt parasta lääkettä ja lääkitystä kun nostetaan, tulee unikin paremmin.

Ihanaa olla omassa rauhassa turvassa, yksin ajatustensa kanssa. Ei mitään telepatiaa ja maadoittunutkin olen hiljattain taas paremmin. Huomaan sen siitä että telepatiauskomus alkaa hiipua. Ei vielä täysin mutta asteittain enemmän ja enemmän.

Olenkohan tarpeeksi vahva jo myöntämään että minua oikeasti seksuaalisesti hyväksikäytettiin? Alan olla tarpeeksi vahva siihen. Ja se ymmärrys ja oivallus rauhoittaa, todella. Olin vasta pieni tyttö ja opin siihen että saan huomiota kun olen viettelevä ja kaunis. Opin lopulta siihen että pitää olla mahdollisimman vastenmielinen ja ruma että raiskaukset päättyvät ja niin päädyin irvistelemään ja menettämään lopulta järkeni.

Opin että raiskauksissa saan huomiota kun muuten en sitä saanut. Opin yhdistämään rakkauden ja raiskaukset toisiinsa hyvin vääristyneellä tavalla. Opin että äidinrakkaus on sitä kun äiti koskettelee minua. Surullista. Nyt se tyttö kärsii ulkonäköpaineista koska pitää olla kaunis että ihmiset tykkää. Ei se ole totta. Se tyttö käpertyy sisällään sikiöasentoon eikä päästä ketään lähelleen. Se tyttö pelkää edelleen näyttää herkimmän itsensä muille, haurautensa ja herkkyytensä. Se ottaa suojakuorekseen isänsä hymyn joka on vastenmielinen. Se muuntuu isäkseen ettei tarvitse olla oma kärsivä itsensä.

Nyt se tyttö voi olla oma itsensä. Se tyttö voi näyttää herkkyytensä muille avoimesti. Olen tästä kiitollinen. En tarvitse enää suojakuorta.

Nyt voin tuntea oloni naiseksi. Voin tuntea tuon herkän pienen tytön olemuksen eikä kukaan satuta minua. Kukaan ei riistä minulta seksuaalisella tavalla yksityisyyttäni. Olen vapaa lentämään lentoon.

Syvä huokaus. Pakko se on myöntää että minua seksuaalisesti hyväksikäytettiin vaikka osiani se hävettää suunnattomasti. En minä muuten kantaisi tällaista häpeää jos sitä ei olisi tapahtunut. Olen edelleen kuin unissakävelijä tämän suhteen, en kunnolla ole havahtunut insestin unesta ja elän edelleen unta läpi enkä ole hereillä tässä hetkessä. Suunnaton helpotus ettei sitä enää tapahdu. Ehkä olen valmis jo muistamaan.

Siis vau! Olen vapaa insestiseksiltä! Nyt voin ilmaista seksuaalisuuttani vapaasti! Voin lopultakin olla seksuaalinen ilman vaaraa että insesti toistuu. Ei tarvitse työntää seksuaalisuuttaan jonnekin pimeään kaappiin piiloon. Voin antaa sen kukoistaa ja tehdä minusta naisen joka olen, jumalattaren, joka sisälläni odottaa että uskaltaa päästä vapaaksi.