Tyttö pelkäsi kuollakseen

Tyttö pelkäsi kuollakseen. Hänen isänsä oli taas huoneen oven takana. Tyttö kuuli isänsä rahisevan hengityksen äänen ja makasi hievahtamatta vuoteessaan. Taas se alkaa... eikä voi kuin alistua. Isä on vahvempi, fyysisesti. Mutta heistä henkisesti vahvempi oli tyttö, vaikkei hän itse sitä tajunnut, miten vahva osaa olla. Koska juuri nyt hän tunsi olonsa kovin avuttomaksi. Hitaasti isä avasi huoneen oven. Tytön sydän hypähti kurkkuun ja tuntui kuin koko talo voisi kuulla miten se jyskyttää. Isä hiippaili tytön luokse. Tyttö ummisti silmänsä ja kuvitteli olevansa jossain muualla. Hän puristi silmänsä niin tiukasti kiinni kuin kykeni. En katso siihen päinkään, sen silmät on täynnä pahuutta, tyttö päätti. Isä istuutui tytön viereen ja laittoi kätensä hänen päälleen. Silloin tytöllä napsahti. Hän pomppasi pystyyn ja huusi kurkku suorana, mitä oikein teet? Lopeta! Hän tuijotti tiiviisti noihin paholaisen silmiin ja puuskutti raivoissaan. Isä vain hymyili, tuota inhottavaa hymyään, eikä vastannut mitään. Ei piitannut. Sitten isä alkoi horisemaan jotakin. Tyttö tiesi että nyt pitää vain myötäillä kaikkea tai se suuttuu ja raiskaa. Joten tyttö esitti kuuntelevansa vaikkei ymmärtänyt sanaakaan isänsä puheista ja nyökytteli välillä päätään. Isän aivot ovat ihan pehmenneet ja sekavat, tyttö ajatteli mielessään. Sitten alkoi pahin osuus. Isä alkoi romanttisesti lähentelemään tyttöä. Tyttö menetti hermonsa viimeisen kerran. Ei ollut mitään pahempaa kuin romanttiset raiskaukset. Hän huusi kaikki kirosanat mitä tiesi ja löi isäänsä kasvoihin. Isä selvästi loukkaantui kun tyttö alkoi haukkua sen ulkonäköä. Isä luovutti lopulta, nousi ja itki selvästi ja poistui hiljaa. Tytön tunnelmat olivat sekoitus epämääräistä syyllisyyttä, myötätuntoisuutta ja raivoa isäänsä kohtaan. Niin sekava yhdistelmä erilaisia vahvoja tunteita joita ei osannut käsitellä mitenkään. Tyttö vain kirosi mielessään kaikki raiskarit ja yritti saada unta vaikka tärisi vihasta ja surusta.

Tässä taas pieni fiktiivinen tarina. Muistelen että eri raiskaukset ovat olleet erilaisia. Toiset ovat riitaisia, toiset romanttisia piirteitä omaavia. Niin ristiriitainen sekoitus erilaisia tunteita että pistää vihaksi. Olen niin täynnä vihaa että olen ollut väsynyt tuntemaan vihaa. Sitten tulee syvä sydänsuru. Ollaan kuristettu toisiamme ja sitten takerruttu toisiimme. Ollaan puhuttu hempeitä toisillemme. En muista tarkkaan, muistan vain että niitä oli erilaisia. Ja romanttiset ehkä pahimpia. Ei ihme että pienellä tytöllä mennyt pää sekaisin. En muista juuri nyt tarkkaan muuta kuin tuon ristiriitaisen tunnepaletin. Muistelen kyllä että raiskaajat ovat ympärilläni ja puhuvat kännissä jotakin epämääräistä ja käskyttävät minua. Heidän puheestaan ei saa selvää mutta he vaikuttavat ymmärtävän toisiaan. En muista tämän tarkemmin nyt.