Onko insesti totta?

Entä jos kuvittelen tämän seksuaalisen hyväksikäytön? Sitten voin elää normaalia elämää vailla takaumia. Olo helpottuu huomattavasti kun nyt kyseenalaistan onko tätä edes tapahtunut. Tästä syystä siis ajattelen että kuvittelen, ajattelen, että en edes koskaan ole harrastanut seksiä, saati sitten sukulaisten kanssa.

Jos kuvittelen nämä traumat? Jos äiti ja isä eivät ole tehneet minulle mitään, samoin veljeni ja muut sukulaiset? Mistä sitten saisin päähäni näitä ajatuksia seksuaalisesta hyväksikäytöstä jos mitään ei ole tapahtunut?

Edelleen alitajunnassani haluan ajatella että tämä on kuvitelmaani. Lähinnä koska en pysty elämään muistojeni kanssa. Jos muistan, sekoan ja hajoan. Tuntuu turvallisemmalta työntää muistot kokonaan mielestä pois ajattelemalla että kuvittelin.

Tietenkään vanhemmat eivät myönnä tehneensä mitään. Se ei tarkoita etteikö se olisi totta. Olisi niin paljon helpompaa jos olisi veli kohtalotoverina ja voisi jakaa ajatuksia hänen kanssaan tästä hyväksikäytöstä ja saada sitä kautta jotain varmistusta näille muistoille. Mutta yksikään sukulainen ei suostu keskustelemaan tästä kanssani. Veli jyrkästi kieltäytyy olemasta tekemisissä kanssani. En tarkalleen tiedä syytä.

Unissani veli on yleensä aika pehmeä luonteeltaan ja niin sanotusti hyvien puolella, ei paha ollenkaan. En tiedä totuutta, onko veli hyvä vai paha? Muistan hänen olleen todella aggressiivinen. Tai muistan ja muistan, ei sekään tunnu vieläkään todelta. Mutta äitini on puhunut veljeni aggressiivisesta käytöksestä paljon. Se puoltaa näitä muistoja veljestä todella tuhoisena henkilönä.

Näin viime yönä unta jossa törmäsin sattumalta veljeeni ja me aloimme juttelemaan. Hän oli siinä taas jotenkin pehmeä luonteeltaan ja kertoi miten oli pelastunut kuolemalta (en tiedä minkälaiselta kuolemalta) syömällä jääpuikkoja että saa niistä vettä. Olin ylpeä veljeni urheudesta ja totesin että aliarvioin häntä. Sitten veli teki minulle jotain seksuaalista ja sanoin hänelle että ei pitäisi, että veljen täytyy myös päästä pikkuhiljaa insestistä irti. Hän kertoi minulle omista telepatia-ajatuksistaan että uskoo että lukee joidenkin piirroshahmojen ajatuksia ja totesin että hänellä tuo telepatian harha on vielä pahempi kuin minulla. Herätessä oli musertavaa tajuta että se oli vain unta.

Muistan miten me leikittiin veljen kanssa lapsina (tätä en ole unohtanut) nipistelemällä toisiamme ja veli nipisti minua erityisen lujaa ja muistan hänen mielentilansa olleen todella kylmä, empatiakyvytön, tunteeton. Veljestä näkyi jo pienenä poikana tuo sadismi. Huusin äitiä että äiti auta, sattuu, ja äiti vain korjasi kokeita eikä tehnyt elettäkään auttaakseen minua. Tuo on niitä harvoja muistoja joita en ole unohtanut. Muistan myös varsin hyvin miten enoni kehaisi minua seksikkääksi kun olin vasta lapsi. Eno myös kehui hartioitani jotka olivat todella raamikkaat lapsena ja minua inhotti näyttää pojalta. Muistan miten murrosikäisenä isäni nosti minut rinnuksista seinää vasten vihaisena. Sitten meillä on kotivideollakin sellainen pätkä missä veli tanssii musiikin tahtiin ja hymyilee tietyllä tavalla, isän hymyä, ja vaikuttaa siltä että veli on oppinut esineellistämään itsensä. Käyttäytyy viettelevästi, siis. Muistan joskus teineinä miten veli tuli rehvastellen suihkusta pyyhe päällään, äiti vaikutti katsovan veljeä sillä silmällä ja minä olin vaivautunut. Muistan hämärästi että minulla oli seksifantasioita mennä veljen huoneeseen yöllä. Muistan myös että alapäässäni oli kihomatoja tai jotain. Muistan miten aamulla ennen kouluun lähtöä laitoin polvet koukkuun ja yöpaitani päälle niin että piilouduin sen alle ja haistelin omaa alapäätäni. Muistan tuolloin mielentilani olleen jotenkin järkyttynyt. Seitsemännellä luokalla muistan pelänneeni omia silmiäni ja katseita joten meikkasin silmäni vahvasti kajaalilla. Yläluokilla yleensä laitoin kuulokkeet korville ja kuuntelin musiikkia silmät kiinni ja saatoin heijata edestakaisin paikoillani. Halusin sulkea ympäristön kokonaan mielestäni. Alaluokilla käytökseni oli välillä todella viettelevää. Olin ylpeä kun sain Pekka Töpöhäntä -näytelmästä roolin viehkeänä kissana ja hämärästi muistan esittäneeni sen roolin viekoitellen. Leikin kuulemma myös kissaa kuusivuotiaana, halusin esimerkiksi että minua silitetään. Kissat kai olivat minulle jotenkin seksuaalinen juttu. Äiti ja isä menivät todella vaivautuneiksi kun kyselin tarkemmin miten leikin kissaa. En muista itse miten niitä leikin. Muistan sen hyvin että kuusivuotiaana olin huoneessani yöllä ja tuijotin edessäni olevaa kaappia ja kuvittelin siihen Mörön hahmon. Siedätin itseäni pelolle silloin. Kun alkoi pelottamaan liikaa, lopetin ja menin nukkumaan. Muistan epämääräisesti että pelkäsin Mörköä joka tulee yöllä huoneeseen.

Muuten sitten muistoni ovat aika tavanomaisia lapsuuden tapahtumia, käytiin kesällä uimarannalla ja kalastettiin, käytiin parhaan ystävän kanssa veneilemässä ja telttailemassa, poimittiin marjoja, kävin koulua, opiskelin ja tein kotisivuja, piirtelin, lauloin, kävin pianokoulua, leikin välitunnilla, syötiin yhdessä perheen kanssa, vietettiin perhejouluja, järkättiin tyttöjenbileitä yläkoulussa, ja niin edelleen. On tietysti elämässäni ollut paljon muutakin kuin seksuaalinen hyväksikäyttö.

Onko tämä insesti ihan totta? Siis, ihan oikeasti totta? Sitten minulla ei ole mitään hätää. Se on päättynyt. Minusta tuntuu kuitenkin että hajoan jos tämä on totta. Pystyn elämään elämää kuvitelmassa että tämä on harhaa mutta se että myöntää sen olevan totta, pää hajoaa. Nyt tuntuu melkein paremmalta tietoisesti hidastaa tätä prosessia ajattelemalla että kuvittelin kaiken ja mitään traumoja ei ole ollutkaan. En ehkä sittenkään ole valmis vielä muistamaan vaikka kuinka yritän sitä itselleni todistella että nyt olen valmis ja voin muistaa ja että voin paremmin kun muistan. Täytyy kai vain enemmän vahvistaa tuota turvallisuuden kokemusta ja sitten voin antaa turvallisemmin muistojen vyöryä mieleen. Siksi kai minua hajottaa ajatella että tämä on totta koska sitten palaudun mielessäni siihen mikä tilanne oli - että elän tälläkin hetkellä insestitaloudessa jossa minua hyväksikäytetään joka yö ja että en ole turvassa. Mutta en ole enää siellä, tämä on oma kotini, ja tänne ei kukaan kutsumaton pääse. Voin alkaa muistamaan koska en ole enää siellä missä hyväksikäyttöä tapahtuu. Enkä ole todellakaan telepaattinen että pitäisi pelätä että traumamuistoni jotenkin vuotaisivat muille. Miksihän tämäkin pelko?