Keittelen tässä kahvia ja ajattelin chattailla. Ihan hyvä olo. Oli hyvää lounasta, spagettia ja jauhelihakastiketta.
Olen turvassa kotonani. Olen jo muuttanut pois lapsuudenkodista. Täällä ei ole huolta että joku tulisi raiskaamaan. Ehkä tämä turvan tunne lisääntyy ja sitten alan myös muistamaan. Pääsen myös harhoistani kuten varsinkin telepatia, eroon.
Olen loukussa. He ovat ovellani. Sydämeni hakkaa rytmikkäästi ja olen silmät ammollaan kauhusta. He liikkuvat hiljaa huoneessani ja tulevat luokseni. Suljen silmäni ja esitän nukkuvaa. He alkavat riisua minua. Vaara! En uskalla liikahtaakaan. Se mitä he seuraavaksi tekevät, on pyyhkiytynyt pois mielestäni.
Tällaisia raiskaukset ovat olleet? Kai se on hyväksyttävä ja myönnettävä että olen seksuaaliväkivallan uhri. Olen nyt kuitenkin vapaa siltä! Pahin asia on selätetty. Nyt enää muistot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti