Olen hiljalleen maadoittunut

Istun yksin kahviolla. Mukavaa olla tässä ja kuunnella linnun laulua tauluista jotka liikkuu ja joissa on ääni. Ihanaa olla elossa ja kehossaan. Ihanaa tuo aurinko ja valo ja lämpö. Ihanaa kun on omaa aikaa ja yksityisyyttä.

Nyt olen nukkunut päikkäreitä vaan. Otan univelkaa takaisin koko elämän ajalta. Sain painopeiton osastolta lainaan, sillä kyllä olen rentoutunut. Nyt voisin käpertyä taas peiton alle turvaan.

Olen hiljalleen myös maadoittunut. Ehkä maadoitun nopeammin kun lääkitys nostaa traumoja pintaan? Tai sitten se lääke vain häiritsee traumankäsittelyprosessiani. 

Tällaisia herkkuja ostin.