Kipu on aina väliaikaista

Vaikeaa ja hajottaa yksinäisyys. Muuten voin ihan okei. Pelkään vaan vähän miten tuo lääkitys vaikuttaa, senkö takia mieleni on sekava vaiko traumojen takia?

Keittelen tässä kahvia ja tv päällä.

Ei ole hetkeen tullut niitä panetusahdistuksia mitä minulla pitkään oli. Eli holtitonta kiihottumista yhdistettynä pelkoon ja ahdistukseen. Nyt ollut oireena lähinnä sekava mieli josta olen huolestunut. En tiedä sitten onko ne eräänlaisia traumatakaumia, että mieleni on hajonnut raiskauksissa.

Yritän pysytellä positiivisena vaikka nyt on todella hajottava elämänvaihe.

Minut potkittiin pihalle vertaisryhmästä koska voin liian huonosti, ei siitä kuulemma nyt ole apua minulle. Sama tyrmäävä vastaus kaikkialla; emme voi auttaa.

Sitten tämä kommentoinnin sävy. Se todella satuttaa. Te, jotka kyseenalaistatte minua ja kommentoitte kriittisesti psykoottisia puheitani, miettisitte vähän että miltä se mahtaa minusta tuntua. Se kaikki kuormittaa lisää ja saa minut hajoamaan.

Soitin kriisipuhelimeen mistä sain vähän apua. Mutta ei sekään riitä.

Jos minulla olisi ystäviä enemmän, voisin elää suhteellisen normaalia arkea. Mutta minun on vaikeuksia löytää ihmisiä joiden kanssa synkkaa niin että haluaisi ystävystyä.

Yritän taas ajatella toiveikkaasti että vastoinkäymiset ovat väliaikaisia ja että tämä tulee tästä vielä helpottamaan. Juuri nyt on vaikeampaa mutta toipuminen on nousuja ja laskuja, kuitenkin nousujohteista.

Juuri nyt on helpompi ja maadoittuneempi olo, ehkä siksi että kun näitä vastoinkäymisiä tuli, tuli samalla käsiteltyä kipupisteitä niiden kautta. Ehkä menneisyyteni heijastuu nykyhetkeen ja siksi tulee tällaisia haasteita vastaan, ja ne haasteet puhdistavat sitä negatiivista energiaa minusta pois. Joten voin eheytyä vastoinkäymisten kautta.

Kipu on aina väliaikaista, muistutan itseäni siitä. Tämä ei tule olemaan ikuisesti tällaista. Juuri nyt ei ole vaikeita takaumia mistä olen kiitollinen. Ei ole ollut tuota panetusahdistustakaan. Kävin kävelylenkillä ja tuntui hyvältä raikas ilma, luonto ja tupakka. Nautin suuresti kävelystä. Nyt nautin olla omassa kodissa, turvassa, kauniissa kodissani joka on juuri siivottu. Keittelen kahvia mikä ilahduttaa. Olen ymmärtämässä että olen turvassa täällä. Sataprosenttisesti turvassa, ei mitään hätää. Voin jutella joidenkin ihmisten kanssa, en ole aivan täysin yksin. Saan terapiaa. Täällä missä asun, on mukava yhteisö johon tunnen kuuluvani. Ohjaajat ovat huippuja, kaikki todella mukavia. Elämässäni on paljon hyvää.

Juuri nyt ei ole niin sekava mieli ja on ihan positiivinen olo kaikista näistä vaikeuksista huolimatta. Ehkäpä tuska purkautuu pois kun tunnen sen. Voin nyt vain rentoutua kotona tehden mukavia asioita. Saan puuhastella rauhassa.

Kesä tekee tuloaan. Lupasin itselleni että tänä kesänä voin vähän paremmin. Olen nyt oppinut sen että pitää todella arvostaa arjen pieniä iloja kuten kupillista kahvia tai naapurin juttuseuraa. Arki muodostuu pienistä hyvistä asioista. Välillä tuska tekee tuloaan pintaan mutta sekin puhdistaa. Se nousee pintaan jotta siitä pääsee yli, eli otan myös traumatakaumat ilolla vastaan. Jos ahdistaa niin ajattelen että hyvä juttu, tämä puhdistaa. Tosiaan, osaan nyt iloita enemmän kaikesta pienestä, nyt, kun on erityisen haastava vaihe.

Otan tavoitteeksi kesälle sen että kokisin olevani turvassa täällä. Syksylle otan tavoitteeksi mennä tanssi- tai joogakurssille. Ehkä sieltä löytäisi uusia ystäviä. Ja liikunta varmasti tekisi hyvää ja maadoittaisi.

Kaipaan rakkautta. Nyt minulla olisi rakkautta jos ottaisin sen vastaan. Minulle riittää se että ainakin yksi ihminen maailmassa rakastaa minua. Se on exäni. Sekin riittää että joskus otan tuon rakkauden vastaan vaikka en juuri nyt osaisi. Olen oppinut pelkäämään rakkautta. Nyt rakkaus ei ole mitään kieroutunutta insestistä romanssia. Voisin ottaa rakkautta vastaan. Ja se rakkaus eheyttää minut.