Olen selvästi psyykkisesti paremmassa voinnissa kun voin käsitellä raskaimpia traumojani nyt. Tämä asunto on turvallinen ympäristö käsitellä kaikkea tapahtunutta niin ettei se toistu enää uudestaan. Se minun pitäisi ymmärtää ja sisäistää ettei traumatisaatio jatku enää ja olen siltä osin vapaa vaikkakin muistot ovat kivuliaita. Että olen turvallisessa paikassa jossa voin omassa rauhassa käydä kaikkea läpi.
En pystyisi tähän jos olisin huonossa kunnossa tai traumojen keskellä edelleen. Yritän muistuttaa itseäni että nyt prosessi on eheyttävä, vaikkakin kivulias, muttei enää tarkoita sitä että tuhoudun kun käyn kaikkea läpi. Elän muistot tietenkin sillä tapaa että tuntuu kuin se hajottaisi vaikka näin ei ole.
Välillä voisin kyllä vain dissosioida koska tämä alkaa mennä naurettavan vaikeaksi tämä psyykkinen vointini. Mutta en enää onnistu pakenemaan kärsimystä. Se täyttää mieleni täysin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti