Kaikkialla on niin valoisaa että pelottaa

Minua heikottaa. Isä tulee kohta taas ovelle. Sydän lyö lujaa. Ovi avautuu naristen. Pidättelen hengitystäni. Se astelee minun luo ja istuutuu viereen. Esitän nukkuvaa. Sen käsi koskettaa reittäni ja värähdän inhosta. Sitten sen käsi liukuu kohti pikkuhousujani. Vaara! Avaan silmäni ammolleen kauhusta. Käännähdän sitä kohti ja tuskin kuiskaan: mitä sä oikein teet? Se hymyilee vienosti eikä vastaa mitään ja koskettelee minua. Raivostun. Huudan: nyt loppu! Se katsoo minua vihaisesti ja lausuu: sanakin vielä niin kuolet. Tuijotan sitä raivon partaalla enkä sano mitään. Se kömpii päälleni. Päästelen vihaisia äännähdyksiä ja potkin sitä pois. Se tarttuu käsivarsistani ja asettuu päälleni. Syljen sitä vasten kasvoja. Se ummistaa silmänsä. Minä potkin raivokkaasti. Se alkaa keinutella itseään. Voin pahoin. Minua alkaa itkettää. Nyyhkytän: isä, lopeta. Se ei välitä vaan jatkaa. Itken hysteerisenä nyt. Se lopettaa, nousee päältäni ja sormea heristellen sanoo minulle: jos kerrot, kuolet. Sitten se poistuu hiljaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tukehdun omaan itkuuni.

Pelottaa olla yksin täällä kun täällä on niin valoisaa että jokin on pahasti pielessä. En ole tottunut tällaiseen kirkkauteen. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Meneekö tämä poliisille läpi? Ainakin jatkan toipumistani. Oikeasti, täällä on niin valoisaa että se pelottaa minua. Eikä kukaan ole tullut edes raiskaamaan.

Nyt voisin muistaa. Se on ohi. Insestivuodet ovat ohi. Se ei toistu enää koskaan. Voin muistaa. Voin muistaa enkä räjähdä. Pelottaa ihan hirveästi mitä kaikkea olen kokenut ja että ne muistot puskevat hallitsemattomasti mieleen. Pelkään muistamista.

Hymyilyttää. Vauva on nyt turvassa. Se hymyilee hempeästi ja käpertyy sänkyyn pehmolelu kainalossa. Kukaan ei satuta sitä enää. Mitä muut meistä tekevät? Yksi tyttö istuu nurkassa ja odottaa riidan loppumista. Isä hakkaa äitiä taas. Murrosikäinen on täynnä kauhua että siitäkin tulee pedofiili. En halua olla näkyvä, sanoo kolmivuotias. Haluan haihtua ilmaan ja kadota näkyvistä, se toteaa. Nyt tahdon olla näkyvä! Sanoo aikuinen. Voin lakata dissosioimasta. Teini suree että veli ei ole poikaystävä.

Minulla on oikeasti todella traumaattinen historia ja olen täynnä pelkoa edelleen. Niin paljon yksin pelännyt elämässäni. Nyt ei enää pidä pelätä mitään!

Mikä helpotus että se kaikki on lopultakin ohi ja nyt voin muistaa turvassa.