Niin hempeää, herkkää ja kaunista. Samalla niin väärin. Tältä toisinaan on insesti tuntunut. Pelottaa mennä muistoihin, jos vaikka sekoan? Miksi muuten pelottaa? Koska jos puhun, muistan, ja jos muistan niin en kestä sitä kipua.
Äidinrakkaus on hempeää ja niin väärin. Isän rakkaus on intohimoa, riitelyä ja raiskauksia. Veljen kanssa on romanttinen suhde.
Olen tässä päässyt lähemmäs niitä osia mitkä kantavat traumaa. Tunnen voimakkaammin. Sain yhteyden seksuaalisiin osiin ja pahoihin osiin. Pahuus on kiehtovaa, hymyilen viekkaasti. Sen alla on pieni tyttö ja persoona jolla on enkelin siivet ja joka on ujo, arka ja läpensä hyvä.
Mutta tuon hyvän päälle on rakentunut erilaisia osia joista osa on pahoja ja osa seksuaalisia kieroutuneesti. Pohjimmiltaan olen silti hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti