Otan yhteyttä potilasasiamieheen ja juristiin näissä lääkeasioissa. Pakko saada tuo lääkitys loppumaan, ei tästä tule mitään minkälainen on vointini sen kanssa. Pelkään että se olisi aiheuttanut jotain pysyvää vauriota aivoilleni.
Pitää vaan yrittää pysyä positiivisena että ehkä tällekin on jokin tarkoitus. Tai sitten mitään tarkoitusta ei ole ja se on vain lohdullinen ajatus ja tämä on vain kärsimystä tämä elämä vailla merkitystä.
Varasin myös yksityiselle lääkärille ajan. Toivottavasti siellä on kuunteleva lääkäri joka ymmärtää hätäni. Sitoutuisin kyllä tähän lääkehoitoon jos siitä oikeasti olisi apua, mutta kun ei ole. Ja lääkärini julkisella puolella oli eri mieltä kanssani. Joudun toistaiseksi syömään nuo lääkkeet ja toivon vain ettei ne aiheuta lisää tuhoa mielelleni. Tuon lääkkeen kuulemma pitäisi pikemminkin suojata aivoja mutta ei se kyllä minulla toimi.
Olen luopumassa kokonaan spirituaalisista ajatuksistani. Eli esimerkiksi ajatus missiosta. Ei se silti tarkoita sitä ettenkö voisi toteuttaa tuota "missiota" ja kirjoittaa sitä omaelämäkertaa. Toteutan joka tapauksessa haaveeni jos olen siihen joskus valmis. En sitten tiedä mistä tämä ajatus vaativasta missiosta on tullut, onko se jotakin minkä olen lapsena keksinyt, en muista. Joitain spirituaalisia kokemuksia on jotka vaikuttavat aidoilta eivätkä harhalta, kuten 4D dimensiosta siirtyminen 5D:lle ja uni haikalaparvesta ja kirkkaasta merestä. Näin kyllä myös unta kerran jossa alienit valitsivat minut missioon Maahan mutta en sitten tiedä tarkoittiko tuo uni mitään vai oliko se vain uni.
Nyt menee kohtuu hyvin. Otan itseäni niskasta kiinni ja alan selvittämään tätä lääkitysasiaa ja hakea oikeutta. Kun oikein ajattelee niin vasta sen lääkkeen aloittamisen myötä on alkanut enemmän tulla näitä harhaisia ajatuksia alieneista ja ties mistä, että olisin Jeesuksen seuraaja. Nolottaa melkeinpä vähän nuo ajatukset nyt kun tiedän että kuvittelen ne.
Kun ajattelee realiteetteja, minulla on vielä pitkä matka eheyteen. En välttämättä saa aviomiestä tai lapsia koska en tiedä milloin olisin valmis sille. En välttämättä koskaan voi kirjoittaa tuota kirjaa, ainakaan tällä menolla, kun suurin osa muistoista on edelleen poissa eivätkä näytä tekevän paluuta tietoisuuteen vielä pitkiin aikoihin. Eikä minusta välttämättä tule julkisuuden henkilöä tällä menolla.
Nyt tuntuu että junnaan paikallani. Uusia muistoja ei ole tullut. Itseasiassa nuo trauma-asiat ovat olleet vähän taka-alalla. Jossain määrin olen edistynyt - en enää pelkää että veli ja isä tulisivat moottorisahan kanssa ovesta läpi. Luotan paremmin olevani turvassa vaikka edelleen tuo turvattomuuden tunne jossain määrin vaivaa. Olen ymmärtänyt että ajatukseni telepatiasta ovat harhaa, esimerkiksi jos vaikka jonkun ihmisen olemus tulee voimakkaana mieleeni, en ajattele että nyt olen tuon ihmisen kanssa telepaattisesti yhteydessä, vaan se on vain muisto siitä ihmisestä. Alan saada jotakin järkeä uskomuksiini, vaikken vielä ole täydellisesti vapautunut niistä. Ja tosiaan, tuo lääke ei ole koskaan poistanut näitä uskomuksia, pikemminkin lisännyt niitä. Aika on se mikä minut on parantanut.
Tulevaisuus näyttää aika toivottomalta ja toisaalta pidän toivoa yllä. Olihan minulla sekin spirituaalinen kokemus kerran että soluni tietävät että asiat ovat niin hyvin kuin voivat vain olla. En tiedä voinko luottaa tuohon. Myös ennevisio häistäni ja siitä että vanhenen mieheni rinnalla, tuli joskus mieleeni, ja vastaavan tyylinen ennustus myös toteutui - asuin kauniissa kodissa kahden kissan kanssa, ja tämä tapahtui.
Jos nämä ovat harhoja niin ne tippuvat aikanaan pois. Nyt kuitenkin yritän elää tätä hetkeä. En jaksa katkeroitua elämästäni vaikka vaikuttaa toivottomalta. Traumat ovat tapahtuneet eikä niitä saa pyyhittyä pois. En ole katkera menneisyydestäni, se on toisaalta hyvällä tapaa opettanut minulle paljon. Uskon että hyviä asioita on luvassa ja pidän positiivisen energian yllä. Nyt olen kuitenkin vapaa insestistä ja turvassa ja se on tärkeintä. Voin omalla ajallani eheytyä. Minulla on terapeutti. Vielä kun minua kuultaisiin tässä lääkeasiassa. Uskon että sitten voin ihan hyvin jos tuo lääke päätetään lopettaa. Sitten minua ei haittaa vaikka eheytymisessä kestäisi aikaa. Menen päivä päivältä parempaan kuitenkin.
Harhat ovat siis tippumassa hiljalleen pois ja voin tiedostaa realiteetit enkä tukeutua harhoihin jotka helpottavat oloani. Ainakin tuntuu siltä ettei nyt ole uusia psykooseja tulossa.
Olen monen skitsofrenia diagnoosin saaneen kanssa jutellut ja eivät lääkkeet vaikuta heilläkään mitenkään harhoihin. Yhdellä kaverilla on henkimaailma vahvasti läsnä vaikka hänelle menee lääkitys. Muitakin potilaita on joilla edelleen on samat harhat ja uskomukset. En usko että siis on kyse varsinaisesti skitsofreniasta. Kenties nuo lääkkeet toimivat jos on kyse oikeasti skitsofreniasta mutta muut uskomukset ovat vähän sama kuin se että joku uskoo Jumalaan eikä ole kuitenkaan psykoosissa. Tai uskoo henkimaailmaan mutta kyse ei ole psykoosista. Kenties nuo skitsofrenialääkkeet toimivat aistiharhoihin mutta eivät kaikkiin harha-ajatuksiin. Tämä on minun kokemukseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti