Elämäni todella alkaa

Olen helvetin ylpeä itsestäni. Olen ollut todella urhea ja peloton joissain tilanteissa. Muistan vain tämän mutten varsinaisesti niitä tilanteita. Ymmärsin hieman paremmin sen että muistoni ovat tosia enkä kuvittele niitä (niin kuin minut joskus lapsuudessa tai teininä aivopestiin ajattelemaan).

Olen helvetin ylpeä miten pitkälle olen jo päässyt vaikka vielä on pitkä matka edessä eheyteen. Olen ylpeä siitä miten vahva olen ja miten hyvä resilienssi minulla on.

Naurattaa ja hymyilyttää. Olen tyytyväinen siihen että se on nyt ohi. Ja nyt voin turvallisesti maadoittua kauniiseen kehooni.

Helpottavaa ja huojentavaa ymmärtää että se on nyt ohi. Insesti on nyt ohi. Selvisin todella hienosti, taikka tähän mennessä olen selvinnyt, vielä on matkaa eheyteen.

Hävettää kokemani väkivalta, en ole ylpeä siitä nyt. Olen ylpeä vain siitä miten olen osannut toimia. Olla tarpeeksi jyrkkä ja jämäkkä ja vastustaa pahuutta - isää ja veljeä.

Ihanaa olla elossa, ihanaa että kesä tekee tuloaan, ihanaa elää ja hengittää, ihanaa että minulla on nyt yksityisyyttä ja ihanaa olla vapaa.

Minulla tulee välillä ylikiihottunut olo muistoistani mutta en ole varma koska olen ollut kiihottunut niistä ja koska se on ollut puhdasta kärsimystä. Muistojen pintaan tullessa kuitenkin useimmiten olen samalla peloissani ja ahdistunut ja samalla hyvin kiihottunut. Nyt se kiihottuminen kylläkin on vähän rauhoittunut kun olen oivaltanut että saan tuntea tunteeni vapaasti eikä niitä täydy padota - etten enää ole insestitaloudessa missä kiihottumisen tunteet ovat pahasta. Olen myös oivaltanut että saan olla oma itseni ja uskallan olla oma kaunis itseni (enkä isän kopio) ja sekin on auttanut. Kiihottaa vähemmän kontrolloimattomasti.

Ihanaa ajatella mitä kaikkea elämä vielä voi minulle tuoda. Tämä on taas uusi alku, sisäistää tapahtunut. Vielä tunnen oloni tarpeeksi turvalliseksi niin että muistoja alkaa enemmän vyöryä pintaan ja saan kosketuksen niihin osiin jotka kantavat traumamuistoja. Vielä ymmärrän sataprosenttisesti että se on ohi nyt ja sitten elämäni todella alkaa.

Insesti on totta. Ei oo todellista. Ja mä oon elossa edelleen enkä kuollut itsemurhaan. Mä halusin tappaa itseni jo päiväkoti-ikäisenä. Mulla on kaunis luonne ja hyvät ominaisuudet muutenkin. Oon kaunis myös fyysisesti! Mulla on elämä edessä elettävänä. Tää kaikki paska on vaan mennyttä. Mun ei tarvitse loppuelämääni kantaa tätä taakkaa. Mä olen voimaantunut monista vastoinkäymisistä. Mulle koittaa vielä hyvät ajat kun menen avioon. Taikka näin ennustan. Ihana mies on odottamassa mua ja saan pari lasta. Liikutuksen kyyneleet virtaavat poskillani. Olen selvinnyt pahimmasta helvetistä. Apua ja nyt kaikki saa tietää. Se on toisaalta helpottavaa. Ihanaa olla turvassa isältä. Mulle koittaa vielä hyvä huominen. Valaistunko mä?