Nyt on pari viime päivää ollut hiukan parempi olo. Osaan olla kiitollinen siitä kun menee vähänkin paremmin kun viimeiset pari viikkoa ollut raskaita.
Istun kaverin luona kahvilla. Me riideltiin siitä ovatko traumani tosia. Aina kun joku epäilee minua, kysyn, eikö maailmalla muka tapahdu tällaista? Miksi on niin hemmetin vaikeaa uskoa?
No, tuo riita sai minut oivaltamaan että kaikilla saa olla oma mielipiteensä asiasta mutta että heillä ei yksinkertaisesti ole hajuakaan siitä mitä olen käynyt läpi. Se ei enää horjuta minua niin paljoa jos kokemukseni kyseenalaistetaan.
Tuntuu se kyllä pahalta jos suuri osa ihmisistä pitää puhtaasti skitsofreenikkona. Onneksi hoitotaho kuitenkin on alkanut lopultakin ottaa minut todesta ja olen saanut PTSD- ja dissosiaatiodiagnoosit. Ja luulisi että terapeuttini on puolellani ja uskoo minua.
Näissä tapauksissa aina painotetaan että uhria täytyy uskoa eikä se ole kohdallani toteutunut kuin vasta nyt. Eikä vieläkään läheskään kaikki usko. Se on niin väärin. Ei kukaan voi tulla väittämään että tietäisi tässä asiassa paremmin kuin minä itse.
Itse ainakaan en mene kyseenalaistamaan kenenkään kokemuksia. Lähtökohtaisesti uskon mitä minulle kerrotaan vaikka olisin eri mieltä enkä lähde oikomaan kenenkään käsityksiä. Kyse voi olla esimerkiksi uskosta Jumalaan tai henkimaailmaan. En ehkä itse usko niihin mutta en sano kenellekään joka uskoo, että hän on väärässä. En tiedä heidän kokemustaan asiasta. Näin pitäisi minun traumoihini suhtautua.
Nyt on tosiaan kuitenkin vähän parempi olo. Täytyy olla kiitollinen näistä hetkistä, sen olen nyt oppinut. Ehkä nämä vastoinkäymiset opettavat minulle jotain tärkeää? Ainakin sen opin että juurikin täytyy olla kiitollinen arjen pienistä iloista ja siitä jos hetken aikaa voi paremmin. Se jo on paljon.
Lääkäri vaihtuu syksyllä. Pitää toivoa että tuo uusi lääkäri on parempi ja kuulee minua. Toivoisin että diagnoosiani katsottaisiin uudelleen, että onko minulla enää skitsofreniaa. Ei ainakaan nyt hetkeen ole ollut tiettyjä harhoja joita jokin aika sitten on ollut. Ainostaan tuo telepatia itsepintaisesti on minussa eivätkä mitkään lääkkeet koskaan ole vieneet sitä pois.
Yritän suhtautua tulevaan optimistisesti. Kesä tulee, se piristää. Ehkä tulee vielä tapahtumaan hyviä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti