Me sukurutsataan yötä päivää ja se on kivaa ja tuhmaa ja mä oksennan vatiin kun mua raiskataan ja nyt voin muistaa, hyvä, äiti suuteli suulle tulisesti ja mä vastasin suudelmaan, me oltiin autuaita, pökertyneitä onnesta, ja ne halus tuhota mut kun vastustelin niitä, isä osoitti mua aseella suoraan ja mä pysyttelin lujana, en näyttänyt kauhua, ne lopetti raiskaamisen kun huusin naapureita hätiin, mua oksettaa insestin haju, se on etova häiriintynyt löyhkä, miks tätä tapahtuu Suomessa jonka pitäis olla hyvinvointivaltio, ihanaa olla insestiltä irti, mua etoo kaikki mun muistot liikaa, pelottaa puhua jos mut hakataan, mitä täällä on taas tapahtunut kun on näin likaista...
Olimme autuaita, pökertyneitä onnesta Edenin puutarhassa alastomina. Äiti, isä, veli ja sisko yhdessä vailla syyllisyyttä tai häpeää. Sitten me maistoimme kiellettyä hedelmää ja meidän silmämme aukenivat. Tämä onkin syntiä. Menetimme onnemme ja menetimme järkemme. Paratiisi oli nyt tuhottu. Helvetin portit aukenivat. Meidät paiskattiin ikuiseen kadotukseen haureudesta. Yö oli nyt loputon ja valo oli iäksi menetetty...
Muistelen että ryhmäseksissä kaikilla oli pelottavat ilmeet. Autuaat kasvot nauttimassa täysin rinnoin. Häiriintyneet ilmeet ja tunteet. Ei enää mitään käsitystä todellisuudesta. Olin ainut joka yritti pysytellä järjissään. Itsekin ehkä olin joskus autuas mutta en muista kunnolla sitä. Minulla on mielikuva paratiisista jossa sukulaiset yhtyvät ja se on täysin harhaista. Järkeä vailla.
Onko mulla oikeasti näin raskas historia? Alan sisäistämään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti