Rakastan edelleen perhettäni ja sukuani vaikka he satuttivat minua pahimmalla mahdollisella tavalla. Tavallaan voisi sanoa että annan heidän tekonsa anteeksi. He ovat itsekin todella rikkinäisiä ihmisiä, selvästikin. He eivät osanneet tai edes halunneet olla parempia vanhempia. Ymmärrän sen.
Haluan oikeutta mutta annan myös anteeksi. Annan kaiken ylipäätään anteeksi mitä pahuutta olen elämässäni kokenut. Nyt keskityn valoon, iloon ja rakkauteen. Pimeyden, pahuuden ja pelon ajat ovat ohi. Tulevaisuus näyttäytyy valoisana.
Kuuntelen tätä biisiä ja fiilistelen lähimmäisenrakkautta.
Lähimmäisenrakkaus on jotakin mikä minulta on aina puuttunut. Siksi pienikin ystävällinen ele saa minut toisinaan liikuttumaan. Ventovieraan kanssa muutaman sanan vaihtaminen, puiston penkillä jonkun vieraan henkilön kanssa jutteleminen, suojatiellä pysähtyvän autoilijan tervehtiminen, oman isän tai äidin halaaminen, lapset ystävien kanssa leikkimässä, kiusatun puolustaminen, riidan sopiminen...
Me kaikki kaipaamme vauvasta pitäen rakkautta. Se on koodattu meihin. Ilman tuota rakkautta meistä tulee narsisteja ja sosiopaatteja tai sitten vain todella rikkinäisiä ihmisiä. Yksikin myötätuntoinen ihminen masentuneelle teinille tekee ihmeitä.
En ymmärrä somemaailmaa ja sitä kaikkea negatiivisuutta siellä. Ystävällisessä ilmapiirissä kaikki olisivat tyytyväisempiä. Me voisimme miettiä kaksi kertaa ennen kuin puramme vihaisuuttamme muihin. Joku saattaa todella loukkaantua ja pahimmassa tapauksessa riistää oman henkensä kun kiusataan tai kokee perheväkivaltaa. Sekö sitten tuntuu hyvältä? Tätäkö halusitte?
Katsokaa itseänne peilistä. Voitteko olla ylpeitä omasta toiminnastanne? Oletteko olleet tuhoisia toisille ettekä edes välitä siitä? Menkää itseenne, kaikki, jotka purkavat pahaa oloaan kiusaamalla muita. Ymmärrän että teihin sattuu mutta pitää ottaa myös muiden tunteet huomioon. On muitakin keinoja purkaa pahoinvointia kuin kääntää se muihin.
Miksi me valitsemme johtajia jotka haluavat sotia, rahaa ja valtaa? En ymmärrä tätä maailmaa. Kaikki niin sanotusti normaalit ihmiset tahtovat rauhaa. Varmaan suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa rauhaa joten miksi valitsemme aivan väärät johtajat? En tiedä politiikasta paljoakaan joten en osaa tähän kommentoida sen enempää. Voin vain kertoa oman kokemukseni kautta siitä miten tärkeää rakkaus ja hyvyys on.
Minä en olisi varmaankaan enää hengissä ilman niitä hyvyyden rippeitä mitä minussa on. Se hyvyys minussa itsessäni on suojellut minua läpi haasteellisten vuosien. Se valo on pelastanut minut muuttumasta narsistiksi tai sosiopaatiksi. Se valo saa minut tekemään elämässä oikeita valintoja niin että rakennan tulevaisuuteni sen varassa valoisaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti