Tää koulukiusaamistrauma on oikeesti yks pahimmista. Ihan oikeesti SAIRASTA kohtelua muilta oppilailta, jopa opettajilta! Siksi olen niin laho päästäni edelleen. Olin siis jatkuvassa maniassa silloin. Autuas. Aina iloinen. Liikaa. Liikaa iloa. Liikaa sekoilua. Ymmärtänyt olen niistä ajoista että ilon ja surun tulee elämässä tasapainotella. Ei ole kellekään hyväksi olla aina iloinen. Surua tarvitaan jotta ihmiset ovat tasapainoisia. Ei kukaan voi aina olla iloinen, haloo. Ei elämä koskaan ole täysin täydellistä. Paitsi ehkä sitten, kun löytää terveyden ja tasapainon. Siis aina tulee iloisia ja surullisia hetkiä ja suuttumusta ja inhimillisiä tunteita. Se on normaalia elämää. Mutta ei, tämä Haga, halusi aina olla onnensa kukkuloilla.
Niin, olen muuten Facebookissa nimellä Hanna Huotari, jos kinnostaa siellä puolella seurailla. Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti