Pitkästä aikaa kirjoittelen

Hei vain, lukijani, pitkästä aikaa! On ollut tässä kaikenlaista harhaisuutta ja skitsofreniaoireilua enkä pitkään aikaan ole käyttänyt somea muutenkaan. Täytyy sanoa että nyt on aika sekavat fiilikset. Turvattomat. Mutta eteenpäin mennään, vakaasti. Välillä ei niin vakaasti. En tiedä oikein, mitä nyt seuraavaksi. Olen juuri nyt jälleen kerran osastolla. Kotona pelottaa. Kaiken aikaa oikeastaan pelkään ja mietin, mikä on totta, mikä harhaa. Tänään oli omanlaisensa haaste hakea kotoa vähän vaatetta, ladata puhelin, ostaa puheaikaa, ja niin edelleen.

Hui. Luin hieman viimeisiä tekstejäni. Olen ollut näemmä huonommassakin voinnissa kuin nyt. No, helpotus!

En vain osaa lopettaa ajattelemista. Jatkuvasti joku traumaattinen kela soi päässä. Johtunee syvään juurtuneesta pelosta. Osastolla pelottaa, kotona pelottaa. Yritän ottaa rauhallisesti ja miettiä seuraavaa siirtoa. Olen täällä osastollaoloaikana kuitenkin saanut paljon käsiteltyä pelkoja pois alta. Tosin tuntuu, että niitä tulee vain lisää.

Nyt otan iisisti. Taidan mennä tupakille ja kuvata vähän selfieitä. Ei minulla muuta tällä kertaa.