Juttelin telepaattisesti ihastuksilleni ja he vastasivat tunteisiini. Taisin kuvitella kaiken.
Helpottavaa toisaalta, että lopultakin alan tajuamaan, että telepatiaa ei ole ja se on harhaa. Tässä on mennyt seitsemäntoistavuotiaasta saakka siis tähän hetkeen nyt kun vakaasti uskon telepatiaan. No, tämä on vähän pelottavaa, musertavaa ja noloa, mutta ainakin eheydyn siltä osin että voin luopua kokonaan tästä harhasta.
Nyt pelottaa, jos en saakaan vastakaikua, koska löydän kumppanin? Olen kai umpilesbo, sen tajuamassa, ja naista vaikeata saada. Ehkäpä alan käymään homobaarissa, jos sieltä joku löytyisi.
Kyllä tavallaan juuri helpottavaa, lopultakin, todeta, että se kaikki oli kuvitelmaa.
Sattuu. Olen niin ihastunut ihmisiin joita en saa. Tai jotka ovat heteroita. Tai eivät kiinnostuneita minusta. Eniten koskaan olen halunnut romanttisen kumppanin.
En vain oikein löydä ihmistä joka olisi samalla aallonpituudella kanssani. Yhtä syvällinen, yhtä älykäs. Oli eräs nainen osastolla josta kiinnostuin ja hän kyllä kiinnitti huomiota minuun myös mutta emme sen paremmin tutustuneet. Harmittaa etten häntä löydä enää somesta. Olisin lähestynyt.
Ihastun välillä itseäni kymmenenkin vuotta vanhempiin naisiin. Kaksikymmentä vuotta alkaa olla jo liikaa. Sitten myös omanikäisiin. Pidän naisista joissa on yhtäläisesti maskuliini- ja feminiinienergiaa. Välillä naisiin jotka ovat enemmän maskuliinisia mutta en yleensä butch-naisiin. Testosteroni naisessa on kiihottavaa. Ihastun myös naisellisiin ja tyttömäisiin naisiin.
Miehet vaan on niin turn-off, naisten suhteen olen yliseksuaalinen. Tämä on vaikeaa minulle koska miehen saisi helposti, naista en edelleenkään ole löytänyt.
Ehkäpä joskus alttarilla purskahdan itkuun, kuten ennustan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti