Kukaan ei alista enää

Mua ei enää alisteta. Kukaan ei alista mua enää. Mua ei alisteta toisten tahtoon. Mua ei seksuaalisesti alisteta. Ihan puulla päähän lyöty olo. Tosiaan? Mun ei täydy olla ahtaalla enää. Alistettuna, pienenä, haavoittuvana, voin olla iso, voin olla isompi kuin nyt, voin suurentua, ei tarvitse padota tunteitani enää, voin tuntea seksuaalisimmatkin tunteet vapaasti. Mä oon insestin uhri. Ja selvinnyt siihen asti että olen erossa perheestä. Muuten kyllä vielä paljon käsiteltävää. Okei, nyt voin avata kaikki pervoimmatkin muistot. Voin avata tuskallisimmat muistot.

En voi mennä näihin muistoihin, liian kamalaa. Itselleni vai muille? Itselleni. Liian pahoja muistettavaksi. Noin, se osa sai rauhan joka ei tahdo muistaa. Miksi en tahdo muistaa? Liian pervoja ääneen sanottavaksi. Miksi muuten en tahdo muistaa? Sekoan, menen järjiltäni muistoistani. Hei, mut tässä mä olen, järjissään edelleen vaikka muistelen. En tahdo muistaa, en halua uskoa että tämä on totta, että mun perhe on näin paha. En halua muistaa koska sitten kaikki palautuu mieleen ja menen järjiltäni. En halua muistaa koska sitten kulissi on menetetty ja tiedän miten läpipahoja perheenjäsenet ovat. En halua muistaa koska se on liian traumaattista. En halua muistaa koska se vie järjen jos ymmärrän että tämä on totta.

No, en mennyt järjiltäni vielä. En tosiaan ole mennyt järjiltäni vaikka olen muistellut. En mene järjiltäni vaikka muistaisin. Minkä ikäiset osat pelkäävät järjen menetystä? Yksitoistavuotias? Murrosikään tullessa kaikki valkeni, mitä perhe puuhaa. Yksitoistavuotiaana olin sekaisin, räjähdin. Pelkäänkö edelleen että järki lähtee jos muistan? Se osa sai rauhan joka pelkää tauotta. Vauva? Pelko vähän lievitti.

Mulla ei ole mitään syytä pelätä enää. Ne ei tule tuohon oven taakse, perhe.

Nyt kukaan ei tule tuosta ovesta aseen kanssa. Mä olen yksin. Pelottaa että ne näkee mut salaa, vakoilee.

Minkä ikäiset osat eivät halua muistaa? Me kaikki, lapset, teineistä osa. Kyllä, tahdon muistaa. Lapsiosat, miksi ette halua muistaa? Emme halua ajatella perheestä mitään pahaa. Mitä muuta? Perhe on hyvä, uskottelemme näin. Jos mä tiedän niin järki varmaan lähtee. Mä en halua edes puhua näistä kun ne hävettää niin paljon. Tämä. Iso lukko avautui. Häpeilen kaikkea mitä on tapahtunut. Mua pelottaa isi ja äiti kun ne vakoilee mua. Ne suuttuu mulle kun en tottele. Mä en halua juoda rintamaitoa, maistuu pahalta.

Mä voin olla kehossani ja turvassa omassa kehossa. Mun ei tarvitse pelätä kehossani olemista. Voin maadoittua kehoni kautta tähän hetkeen.

Miksi mykkä? No kun en uskalla mennä seksuaalisimpiin muistoihin kenenkään kanssa. Miksi en? Koska niitä etoo. Yksin voin mennä niihinkin. Noi kaikki kolme, äiti, isä ja veli, ovat raiskanneet mua toistamiseen. Mutta tänne ne eivät pääse. Olen kotonani yksin ja voin purkaa vapaasti kaikkea traumaattista

Mun keho on turvapaikkani. Mun kehon aistimukset eivät välity muihin. Sellaistakin kai pelännyt. Että muut tuntee samat kehon tuntemukset kuin mitä minä. Ehkä joskus ihan vauvana kokenut näin?
Mä voin touhuta täällä mitä vaan eikä kukaan näe.

Mykkä. Mikä osa on mykkä? Se joka ei osaa vielä puhua. Mitä ääntä se pitää? Itkee, ulvoo, vollottaa... Entä osat jotka ovat oppineet puhumaan? Äiti masu on pipi, miksi isä katsoo noin? Miksi olen täällä? Mikä on? Missä on? Miksi on? Olen sanaton kun isä väläyttää sen penistä mulle ja tuijotan sitä kauhun vallassa kun se riisuu mut... Isä puhuu tuhmia/rumia. Mikä osa taas on mykkä? Se joka ei halua muistaa mitään, on oppinut, ettei muista kun ei puhu? Muistan tässä samalla kun kirjoitan tätä tekstiä ja siksi oppinut vaikenemaan ettei kukaan luokalla kiusaa mua... En ole enää alakoululainen jota kiusataan insestipuheista! Nyt voin puhua ja saan kypsemmän vastaanoton. Itku tulee kohta. Itku syvältä sielusta. Se, että olen vapaa suvusta. Helpottunut. Vavisuttava, puhdistava itku tekee tuloaan muttei tule.

Mykkä, kuka meistä on? Monet meistä ovat sanattomia, miten pyytää apua edes kun tämä aihe on niin tabu? En ole uskaltanut pyytää tai hakea apua kun pelännyt että mua automaattisesti vihataan kun "puhun rivoja". Siksi en puhu. Mulle suututaan. Pelkään hakea apua näin arkaluontoiseen asiaan kuin insesti.

Taasko panettaa? Keitä meistä panettaa näin? Kolmetoistavuotias, silloin kaikki oli yhtä orgasmia. Nyt toi naurattaa. Vapautunut nauru. Silloin olin aina maniassa, seksistä maniassa kaiketi.

Hakisin apua mutta kun ihmiset järkyttyy mun puheita. Hakisin apua jos joku uskoisi ja kuuntelisi. Kaikki väitti että olen vain hullu ja keksin tai kuvittelen. Opin uskomaan niitä enemmän kuin itseäni. Tiesin, ja tiedän, että insesti on totta.

Nyt se alkaa. Alan vapautumaan muistoistani. Haikalaparvi näyttäytyy jo vaikkakin hyvin kaukaisena.
Insesti on totta. Mä tiedän totuuden. Ei tarvitse enää kuunnella muita mieluummin kuin itseäni. Mä olen vapautumassa tuskasta.

Oikeesti mun suku on täynnä pedofiilejä ja hyväksikäytön kaava vaan jatkuu. Se on tuskaa missä ei ole mitään mieltä. Ei järkeä. Se alkaa tuskasta ja tuska siirtyy eteenpäin. Onneksi musta ei tule pedofiiliäitiä koskaan. Jos olisin pedofiili, en lisääntyisi. Mutta en ole. Voin saada lapsia vielä. Voin olla niille hyvä äiti. Mun ei tarvitse kokea samaa traumaa uudestaan oman perheen kanssa. Se olisi eheyttävää, että olisi ihan hyvä perhe, täysin terve ja normaali.

Mutta nyt ei tarvitse enää kokea insestin kaavaa uudestaan, ei niin että se mun osalta jatkuisi, eikä tarvitse pelätä että perustaisin perheen ja satuttaisin lapsiani.

Mikä osa taas on mykkä? Hei, mä voin nyt lopultakin puhua! Se huudahtaa. Nytkö on turvallista avata suunsa? Voi kyllä on. Hyvä! Olen kuuden. Kypsä ikäisekseni. Meidän perhe välillä on outo. En ymmärrä miksi kukaan ei puhu mitään. Mä olen ainut eloisa. Tumputtaa taas isä. Mä olen vapaa nyt? Olen jo aikuinen? Hyvä! Lopultakin! Minkälainen aikuinen olen? Olenko kaunis? Olet todella vahva ainakin nyt t: aikuinen. Vau! Toivottavasti mulla on hyvät rinnat ja peppu. On ne ihan okei, heh, t: aikuinen.

Mykkä taas, miksi? Ei kun mä mietin. Miten päästä isästä ja äidistä eroon vaikka on vasta kuuden? No, et päässyt, mutta ei huolta, nyt olet jo erossa heistä, t: aikuinen. Hyvä! Kauanko se kesti? No, se kesti päälle kaksikymmentä vuotta. Oho, pitkä aika. Hyvä että kuitenkin lopulta pääsin eroon.

Mikä osa nyt on mykkä? Kolmivuotias. Hän ei uskalla puhua enää ettei kukaan huomaa. Nyt kukaan ei huomaa. Hyvä, voinko puhua? Haluaisin vain sanoa miten paljon minua sattuu. Äiti ja isi ei välitä musta yhtään. Olen yksinäisin lapsi varmaan.

Onko tää insesti ihan totta? Mikä osa on mykkä? Ei me olla enää mykkiä, t: 5v. ja 6v. Nyt me voidaan puhua. Isä työnsi peniksen kurkkuun ja mua suututti. Itkettää, t: 3v. Ei hätää kolmivuotias, se on ohi. Ohi. Voit olla nyt vapaasti ja turvassa! Me huolehditaan tuosta kolmivuotiaasta t: 6v. Me ollaan puheliaita ja sosiaalisia. Näytänkin hyvältä. Kolmivuotias on järkyttynyt. Mikä järkyttää? Se, että isä tulee kohta taas kehdon luo eikä voi kuin... pudistelen päätäni. En ihan saa kiinni tuosta, mitä sitten. Aivot liian hajalla?

Emme ole mykkiä enää. Nyt tiedämme että nyt voi puhua, t: 6v. Olen iloinen tyttö. Minulla on paljon asiaa. Tykkään eläimistä, kissoista erityisesti. Tykkään olla kissa. Piirrän mielelläni. Olen päiväkodissa ainut hiljainen lapsi. Muut leikkii, mä keskityn piirtämiseen. Hei, hirviökala ei jahtaa mua enää! Mikä tämä hirviökala on? Piirsin torahampaisia kaloja kun ne vainoaa mua?

Emme ole mykkiä. Nyt on paljon sanottavaa.

Mikä osa edelleen on mykkä? Ei yksikään vanhimmista. Entä varhaisimmat osat? He pelkäävät eikä heillä ole puhetta tuotettavana kun eivät vielä osaa puhua, he vain pelkäävät.
Mun mykät osat sai äänen. Jee!

Mitkä osat eivät halua muistaa? Me halutaan muistaa, t: 6v. Nyt tiedän että me ollaan valmiita muistamaan. Uskon että sinä aikuinen Bella pystyt siihen. Luotan sinuun. Pystyt käsitellä nämä traumat jo etkä mene järjiltäsi mitä tuo yksitoistavuotias pelkää edelleen. Mutta ei täydy pelätä järjen menetystä. Oletko tosiaan minkä ikäinen sinä joka pelkäät järkesi menetystä? Olen kymmenen vanha kun aloin tajuta. En muista mitään siitä kun olin yksitoistavuotias. Olin hullu. Minkä ikäiset eivät uskalla muistaa? Kolmetoistavuotias. Mitä hän pelkää? Ei uskalla ajatella insestiä enää yhtään ettei räjähdä. Mutta nyt olen valmis muistamaan! Me tiedämme, pystyt tähän, t: 12v. Sinäkin luotat minuun? Tiedän olevani viisas, itse olen väsynyt ja sekava, t: 12v. Okei, mun osat luottavat että pystyn käsitellä traumani. Enää tuo yksitoistavuotias pelkää että sekoaa täysin jos alkaa muistamaan. Minua pelottaa liikaa muistoni, t: 11v. Ei hätää, nyt tilanne on eri. Se ei jatku enää, insesti. Siksi olet valmis muistamaan. Eikä mikään enää pelota sinua, olet vahvistunut. Mutta kun ne kuvat mun mielessä on niin rumia, irvokkaita, isä ähkimässä mun yllä, veljen huohotus... Mitä muuta muistat, yksitoistavuotias? Muistan paljonkin. Sen miten äiti rakasteli. Se oli hellä. Isän rivot puheet sai mut vaikeaksi.

Nyt alkaa vapautua. Tuntuu ihan fyysisesti rentous kehossa kun traumamuistot lähtee purkautumaan. Järki tuntuu koostuneemmalta.

Mitä vielä, vieläkinkö et uskalla muistaa? Nyt itseasiassa tuntuu että olemme valmiita tähän, muistamiseen, t: 11v. Kyllä, ehkäpä muistan nyt enkä sekoa samalla.

Näen haikalan mielessäni. Se merkitsi vaaraa. Näinkö niitä unissani?

Mä voin muistaa. Yksitoistavuotias myöntyy siihen. Onko vielä muita osia jotka eivät halua muistaa? On, kolmivuotiaasta eteenpäin katosi ja unohti kaiken kaikesta. Nyt me voimme puhua ääneen, whii! Olemme neljän. Olen kiva tyttö kuulemma. Nätti ja söpö. Vaikenit, mikä tuli? Pudistelee päätään. Pelottaa olla esillä? Pelottaa se kun sanotaan kivaksi, nätiksi ja söpöksi. Ei täydy pelätä nyt mitään tuollaisia kommentteja. Vitsailin vaan. Mitä sanottavaa teillä on? Ei me uskalleta puhua kun sanoit meitä söpöksi. Anteeksi. Me halutaan huutaa mutta ääntäkään ei kuulu. Ei uskalleta ilmaista vihaa. Jos isi suuttuu taas kun olen vihainen. Isi ei ole suuttumassa enää, ei huolta, nyt saat ihan luvan olla niin vihainen kuin olet! Hyvä, sitten mä ärjyn, älä koske sinne, mun alue! Hyvä, osaat puolustautua, hyvä sinä, hyvä me! Puuh, se on jo ohi, mun ei tarvitse kärsiä enää sen homon kosketteluista. Tiedän sen sinun, aikuisen, kautta. Mua ei tosiaan kosketella enää, ei kukaan, ei koskaan enää, jos se musta on kiinni.

Nyt tuntuu kuin olisin 0-vuotias aikuisen kehossa. Mitä 0-vuotias haluaisi sanoa jos olisi sanat? Että äiti, auta, äiti tuo lohtua, äiti halaa, vie isi pois, minua pelottaa isin katse, isi tummentuu, äiti olen hädissään, miksei äiti kuule kun itken... Äiti ja isi on pedofiileja. Tiedän tuon sanan. Se tarkoittaa lapsenrakastajaa. En ole pedofiilien ympäröimä enää. Olen aikuinen. Rakastunut itseeni. Tosi rohkea ja itsevarma. Kauniskin. Olen nyt turvassa ja aikuinen. Me ollaan ylpeitä itsestämme! T: 6v. minä. Rakastunut itseeni? Ennen vihasin itseäni. En nähtävästi enää! Me osataan tuntea myötätuntoa itseemme.

Maadoituin hurjasti tämän vuoropuhelun kautta. Suosittelen tätä keinoa kaikille joilla on eri osia! Jotkut osat rauhoittuivat ja toiset rohkaistuivat. Kaikenkaikkiaan kokonaisvaltaisesti parempi, ehyempi olo.