Ennustan tulevaani paljon, kuten miten menen naimisiin ja alttarilla purskahdan itkuun enkä pysty lopettamaan. Vanhoina minä ja mieheni kävelemme yhdessä luonnossa muistellen elämäämme.
En usko näihin ennustuksiin. Vaikeaa uskoa että minulle tapahtuisi jotain niin hyvää. Olen tottunut pettymyksiin ja vastoinkäymisiin. Ajattelen, että se kaikki on toiveajattelua.
Yritän pysyä iloisena. Ettei tuska vie mennessään.
Ostin Raamatun. Voisin sitä lukea. Vaikeaa keskittyä mihinkään tekemiseen kuten lukemiseen.
Kyllä kaikki järjestyy! Vielä jonain päivänä kaikki tämä tuska palkitsee suuresti, ennustan niin, toivon niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti