Satuja

Kaunis koira heilauttaa päätään puolelta toiselle viehkeästi ja katsoo laumaa uroskoiria. Ne kuolaavat sitä. Hmph! Koira toteaa ja kävelee pää pystyssä joukon ohi. Yksi niistä lähestyy ja nuuhkii. Tyttökoira ärähtää. Tassut irti musta! Koira oli kuninkaallinen mielestänsä, kaikkien ihailema. Hänen lempipuuhaansa oli katsella itseään peilistä ja heilauttaa päätänsä viehättävästi.

Surullinen, yksinäinen kissa istui portailla vesisateessa. Sitä paleli ja se nyyhkytti. Se oli hylätty tänne koska sen perhe ei enää välittänyt siitä. Ystävällinen mieshenkilö käveli kissan ohi ja pysähtyä jututtamaan sitä. Kissa katsoi sielmät kauhusta pyöreinä muukalaista ja sen teki mieli juosta pakoon. Muukalainen nosti kissan syliinsä. Kissa sulki silmänsä kiitollisena ja kehräsi.

Ainut naaraspuolinen soturisusi laumassa oli pikimusta ja sillä oli kellertävät silmät. Muut soturit ihailivat sen rohkeutta ja kunnioittivat sitä. Sen ilme oli jämäkkä, lihakset jännittyneet ja peloton asenne kun se kohtasi vastapuolen sodassa. Se raateli toisen lauman susia kaulasta tappaen ne mahdollisimman nopeasti että kärsimys olisi vähäisempää. Veri roiskui sen mustalle turkille ja se maistoi veren suussaan.

Punertavaturkkinen koira oli saanut töitä siivoojana isossa kartanossa. Se oli sievä ja pisamainen. Kävi kuitenkin ilmi ettei se saanutkaan palkkaa vaan se pakotettiin siivoamaan samalla kun sitä esineellistettiin. Sen silmät olivat raskaat ja katse passiivinen kun se vain teki työtään ja alistui muiden tahtoon.

Sekopäinen leopardi huuteli kadulla muille kaikenlaisia rivouksia. Sillä viirasi päässä. Se nosti hameen helmaa ja nauroi samalla maniassa. Muut katselivat vierestä, toiset huolissaan, toiset huvittuneina. Se ei enää välittänyt mistään. Sen piti vain saada pahoinvointi ulos. Hahahah, olen maailman kuningas! Se julisti ja pieraisi. Oho. Pieruvaroitus! Se ajatteli nolostuneena ja uskoi että kaikki kuulevat sen nolot ajatukset. Hihihi! Miauh! Nyt olen sievä kissa. Se vaihtoi muotoa, muuntui valkoiseksi kissaksi ja oli taas sievä. Miau! Muuta se ei osannut sanoa. Ei enää ollut sanoja. Oli vain sekopäinen hekotus pään sisällä. Hi hi hi, ho ho ho, hi ho hi, ho hi ho... Huga! Se posahti juuri, räjähti kappaleiksi. Järki taisi posahtaa lopullisesti. Nyt se on vieressään haamuna ja suree, on vain näkymätön henkiolento, katsoo murheellisena itseään kun nauraa hekottaa eikä voi lopettaa...