Insesti on totta

Insesti on totta, insesti on tapahtunut. Olen selvinnyt hienosti. Vielä paljon eheydyttävää. Mutta olisipa edes turvallinen olo niin ei haittaisi. Kiitollinen exästä. Sen kautta aloin eheytymään todella. Insesti on totta enkä vielä ole räjähtänyt. Tuntuu korkeintaan pieni rasitus aivoissa, ei muuta. Ei räjähtämistä. Eli nyt voi muistaa eikä räjähdä? Niin juuri. Voi muistaa enkä menetä järkeäni jos tajuan mitä siinä talossa tapahtui.

Täällä ei täydy nussia ja naida pakotettuna. Hei, mä olen vapaa mun perheestä jo. Se on tapahtunut. Insesti on ohi mun osalta. Olen sanaton. Ja kiitollinen.

Ne on pakottaneet mut olemaan hievahtamatta sängyssä sidottuna että jos liikehdin vähääkään niin ne ampuu mut. Ja sitten olen siellä ollut kauhusta jäykkänä ja pää räjähtänyt. Ne ei enää sido mua tuohon vuoteeseen, selvisin siitäkin. Ne ei mitenkään pääse tänne komentamaan ja käskyttämään. Toi ovi on turvallinen, vaikka en sitä vieläkään usko kun olen pelännyt niin paljon, että miten päin vaan tein niin ne aina löytää mut enkä koskaan, koskaan ole vapaa niiltä. Isältä ja veljeltä, siis.
Mä luulin etten koskaan ole vapaa insestiltä, että tää jatkuu mun hautaan saakka, mutta väärässä olin. Selvisin upeasti, jo nyt, vaikka paljon on edessä. Paljon vielä tästäkin upeammaksi menee. Joko mä olen turvassa murhayrityksiltä ja raiskauksilta, väkivallalta, kidutukselta? Pelkäsin että tein mitä hyvänsä, ne aina löytää mut ja seuraa mua, eikä ne koskaan luovuta ja voivat tehdä mulle mitä vain. Siltä se tilanne tuntui. Ja nyt sitten olenkin vapaa niiltä, kokonaan? En uskonut että tämä päivä koittaa. Ajattelin kai että ehdin kuolla ennen sitä.

Ei vittu saatana mitä oon kokenut, eikä ketään kiinnostanut tarpeeksi että olisivat puuttuneet. Tää rooli meni mennä näin; olla uhri ja myöhemmin hyväntekijä. Se on mun osuus maailmassa.

Tuota ovea ei siis ihan oikeasti mitenkään saa auki ilman avainta kun siinä on sähkölukko tai joku. Sitä kuulemma ei voi mitenkään tiirikoida auki. Eli tarvis tyyliin moottorisahan jos siitä haluaa murtautua sisään. Olen täällä turvassa.

Voi, miten monta turvatonta yötä on elämässäni ollut. Liikaa. Jatkuvan vaaran keskellä elänyt. Ei missään turvallista paikkaa, missään. Oma huone on turvaton. Olohuone on turvaton. Muutkin huoneet turvattomia. Isä löytää mut mistä vaan ja pakottaa imemään penistä. Pelkään suuresti että kuolen vielä tähän tuskaan. Voiko hulluuteen kuolla? Minä melkein kuolin hulluuteeni. Se oli niin räikeää jo. Räjähdin kappaleiksi sisältä.

Ja veli otti vaikutteita isästä ja äidistä ja alkoi tekemään samaa. Raiskasi mua mielellään, siihen oppi, ei muuta tuntenut. Häntä ei voi pelastaa, ajattelin, kun olin neljäntoista. Siitä on tullut läpikotaisin paha, veljestä. entä minä itse? Yritin pysyä niin myötätuntoisena kuin suinkin etten itsekin muutu narsistiksi... tai pahempaa.

Kyllä ne sumeat vuodet sieltä aikanaan kirkastuu. Sitten näen tähtitaivaan ja tiedän mitä siellä tapahtui. Haikailin tähtitaivasta. Siellä on kaikki se minkä olen unohtanut, ja se on enää pimeyttä ja tähtien tuiketta mysteerisessä yössä.