sunnuntai 26. tammikuuta 2025

Pahuus hänen silmissään

Pahuus välkehti hänen kylmissä silmissään. Vastasin hänen katseeseensa ja tuijotin niitä intensiivisesti. Hän riisui minut alusvaatteisilleen ja komensi makuulle. Purin hammasta ja tottelin. Hän tunkeutui sisään ja se vihloi kuin puukko olisi laitettu alapäähän. Kehoni liekehti raivosta ja kiimasta yhtäaikaisesti. Hän työnteli edestakaisin itseään huokaillen tuolla niin tutulla tukahtuneen pehmeällä äänellä. Jo pelkästään hänen äänensä kuvotti minua ja purin edelleen hammasta yhteen enkä päästänyt pihahdustakaan. En halunnut antaa hänelle sitä nautintoa että itsekin puolittain nautin. Tuijotin päättäväisesti eteenpäin hievahtamatta ja annoin hänen hoidella minut. Hän kiihdytti tahtia ja suljin silmäni itkua pidätellen. Kuulin hänen äänestään kun hän laukesi sisälleni. Sitten hän nousi varovaisesti kuin mitään ei olisi tapahtunut ja poistui huoneesta oven perässään sulkien. Olin raivostunut. Olisin voinut tappaa hänet.

Hän nauroi likaisesti kun jouduin syömään hänen ulosteensa naamaltani. Hän ei tuntenut häpeää, ei syyllisyyttä. Veljestäni oli tullut psykopaatti. Hän pakotti minut makuulle ja sanoi totisena "ime munaa". Yritin pidätellä nauruani hänen ilmeelleen ja noille sanoille ja nyökkäsin vain ja otin sen suuhuni. En muista miten hän äänteli tai reagoi seksin yhteydessä. Itsehän tein vain työtä. Ruma huora ilman palkkaa, sitä olin.

Itkin silmäni punaisiksi. Äiti oli jälleen hyväillyt genitaalejani. Hän puhui pehmeään ääneen ja kuiskasi korvaani "haluan sinut". Hän ei ymmärtänyt miten paljon minua pelotti hänen lähentelynsä. Punastelin vain ja minua arastutti kun äiti keimaili minulle. Lesboseksi on yököttävää, ainakin oman äitinsä kanssa. Hän huusi nimeäni täysillä, "Bella aah", ja en voinut kuin kiihottua äidin sisäisestä olemuksesta. Hän oli unelmieni nainen. Oma äitini. Enkä vieläkään ole päässyt tästä äiti-fetissistä yli. Äiti, ei saa koskea noin, yritin torua äitiäni. Hän vain hymyili minulle. Kultapieni olet niin seksikäs. Punastuin korviani myöten kun äiti silitteli poskeani. Hän oli sisäisesti upea nainen, vähän maskuliinisempi kuin minä. Herkistyin aina äidin kanssa. Hän ei ollut väkivaltainen, ainakaan muistaakseni. Tyttörakkautta kaipasin. Äiti oli lähelläni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Maailman epäoikeudenmukaisuus ja epäkohdat

Jokin on nyt pahasti pielessä kun on niin rauhallista. Pelottaa kun kaikkialla on niin kirkasta nykyään. Makasin lattialla miettien syvällis...