Kukaan ei raiskaa enää

Voin olla kehossani nyt. Kukaan ei raiskaa tai koskettele.

En ole pieni vauva liejun keskellä. Millaista se oli? Mun ympärillä on likaa mikä tarttuu muhun. Uin lammessa syvällä mudassa. Isä koskee. Sattuu. Lampi on likainen läpikotaisin. Siellä on liejua, mätää, liimaantuu ihoon…

Unessa myöhemmin se oli meri ja vesi oli kauttaaltaan kirkasta.

Hihii, olen kirkas!
Tää alkoi jo vauvana? Mitä mulle tehtiin kun olin vauva? Mikä tämä tunne on? Tuntuu hyvältä samalla, samalla pahalta. Onko tämä paha vai hyvä tunne?

Mut on hylätty. Syvä järkytys.

Mua pelottaa yöt. Äiti ja isä tulee silloin mun huoneeseen ja tekee outoja juttuja. Olen pieni vauva vasta ja pelkään vanhempiani. Pakko eristäytyä, jos haluaa selvitä. Surullinen vauva. Äiti ei välitä, se satuttaa. Mielenvikainen kolmivuotiaana. Alapäätä särkee tauotta. Isä työntää sinne jotain. Se on iso. Vihloo. Itken hiljaa. Kävelen vaappuen ympäriinsä enkä tiedä mikä on mitä. Ei sanoja. Vain tuskaa.
Mulla ei ole vanhempia enää, päätin yhden vanhana. Olen itse äiti? Mun piti eristäytyä vanhemmista jos halusin selvitä. Sitten jäin yksin.

Vauva itkee. Huutoitkua. Älä hätäänny, vauvaminä, vanhemmat eivät enää satuta sinua. Vauva rauhoittuu jos ei tarvitse enää kestää äidin nuolemisia. Se satutti. Mun itku särki korvia niin ne jätti mut yksin huoneeseen ja meni itse nukkumaan. Olin siellä, pimeyden ympäröimänä, enkä ymmärtänyt mikä niin uhkaava tunne on.

En ole pieni vauva enää pimeässä. Helpotus. Suru, kun äiti jättää yksin.

Peto vaeltaa huoneessa. Pysyttelen hiljaa. Se tulee sängyn viereen, koskettaa. Säpsähdän unesta hereille. En uskalla liikkua. Se sivelee reittä sormella. Sydän tykyttää. Sitten se alkaa riisumaan alusvaatteita. Itken, sekaisin… Ja sen penis on pian sisälläni ja se sanoo "aah" ja jatkaa vaikka itken kovaan ääneen. Se tihenee, tiivistyy… jännitys, mitä tästä tulee, saanko vauvan pian? Se huutaa mun nimeä ja jatkaa vaikka olen pelosta sekaisin. Mä pysäytän itkemisen. Pelkään että se lyö tai jotain jos itken nyt kun se on lopettanut. Sitten se toivottaa hyvät yöt ja poistuu huoneesta. Jään huoneeseeni yksin ja… en muista missä tunnelmissa.

Seuraavana yönä sama toistuu. Ja seuraavana. Ja seuraavana… Loppuun asti, varmaan, ajattelen. Tämä ei pääty ikinä, tulla aina isänsä raiskaamaksi.

Voi hele mua suututtaa nyt. Suutun isälleni joka jatkaa. Aloin olla vihainen vähitellen. Käskin painua huoneestani pois. Se vaan virnuili. Se kosketteli mua aina salaa kun istuin sylissä ja aloin itkeä ja halusin alas.

Entä sitten se ryhmäseksi olkkarissa? "Hei oikeesti, katsokaa nyt itseänne miltä näytätte, ei toi oo normaalia. Toi saa teidät voimaan entistä huonommin. Lopettakaa jo. No niin, nyt se loppu se paneminen. Meette huoneisiinne nyt ja nukkumaan." Siis jotain tämän tyylistä olen puhunut kun yrittänyt saada niitä lopettamaan sen nussimisen ja naimisen. Olin ehkä neljäntoista silloin.

Lampi on kirkas nyt. Muistan vauva-ajat. Se oli likainen silloin. Olin vasta neljä kuukautta ja isä pakotti peniksen vaginaani. En silloin tiennyt mikä tämä tunne on. Se tuntui hyvältä, kihelmöi miellyttävästi, ja hymyilin. Toisaalta se satutti sisältä. Itkin jälkeenpäin kun oli outo olo.

Voin olla fyysinen nyt. Hiphei, maadoituin heti hurjasti. Mä olen tässä maailmassa nyt paremmin kiinni.

Lampi oli likainen aina. Olin siellä kietoutuneena kasveihin jotka tuntuivat limaiselta iholla. Itkin hätääntyneenä. En ymmärtänyt sitä tunnetta. Se pisteli ja kirveli suussa kun isä pakotti peniksen suuhun. Nyt on kutuaika, äidillä oli tapana sanoa lempeästi hymyillen, käytti sanoja joita emme ymmärtäneet veljen kanssa. Se pelotti meitä lapsia kun isä raivosi ja räyhäsi ja löi äitiä nyrkillä naamaan. Äiti oli kai tosi rohkea mielestäni kun ei pelännyt isää ollenkaan, muistelisin näin, näin sellaisen tilanteen unessani.

Isä raivosi, nyt täytyy olla hiljaa ettei se lyö. Se oli väkivaltainen, pahoinpiteli äidin aina. Me lapset oltiin turvattomia. Veli tyytyi osaansa olla kone. Mä yritin olla eläin mieluummin. Halusin ilmaista tunteeni ulospäin. Veli vain totteli ja tyytyi osaansa.

Mä olin eläin mieluummin kuin ihminen. Tätä en ole unohtanut, mutta surin sitä etten voi olla vaikkapa koira ja ettei mulla ole häntää niin kuin eläimillä on. Halusin ilmaista itseäni kissana. Olla viehkeä. Tykkäsin flirttailla isälle. Isä katsoi väärin ja hihitin. Vihastutti oikeastaan enemmän. Mulla oli keimaileva tyyli varhaislapsuudessa… Opin näyttämään hyvältä ja nauttia ulkonäöstäni. Tykkäsin kun sanottiin söpöksi. Olin puoleensavetävä kissa. Näin vanhempien reaktioista että ne kiihottui musta. Suutuin välillä, välillä nauroin. Mä halusin olla kissa, viehkeä. Piirtelin kissoja joilla oli kruunu. Halusin olla isona samanlainen, mutta ihminen. Tein näitä kruunupäisiä kissoja paljon. Syvennyin. Hirviökala, niitä piirtelin myös paljon. Torahampaisia kaloja.

Olin kissa kaiken aikaa kun mua hyväksikäytettiin. En halunnut liata käsiäni joten kuvittelin ne kissan tassuina. Tassuilla tein kaiken työn, ihmiskädet ovat puhtaat tällä tavoin.