Omg, saan ehkä terapeutin. Sepä kävi nopeasti. Kuvittelin että menisi pitemmän aikaa löytää jos löytää ollenkaan. Sovin ajan ensi viikolle. Vielä varmistan olihan hän Kelan tukema terapeutti ja käykö vaativa lääkinnällinen kuntoutus. Peukut pystyssä että kemiat kohtaa. Niin helpottunut ja hyvä olo jo pelkästään siitä ajatuksesta että olisi terapeutti löytynyt. Heti eheämpi olo pelkästään ajatuksesta.
Lueskelin vanhoja päiväkirjoja teinivuosilta ja se antoi perspektiiviä ongelmiini. Nykyään mun ongelmat on minimaalisia verrattuna niihin aikoihin. Ainut huono puoli on ettei ole enää bestistä jonka kanssa juttu luistaa ja on hauskaa. Olen liikaa syventynyt ongelmiini. Silloin saatoin pitää hauskaa ja unohtaa huolet ja murheet.
On jo aikakin. Kymmenisen vuotta olen toivonut terapiaa. Ehkä nyt on oikea aika sille. Pääsisin avautumaan aivan kaikesta ilman pelkoa puhumisesta. Saisin muistoja paremmin palautettua mieleen. Ja sitten, aikanaan, rikosilmoitus.
Hyvä fiilis. Mulla on tosi ihana koti. Vaikka tää on vähän ahdas niin ehkä täydellisin mitä nyt voin saada. Ehkä tämän täydellisempää ei nyt ole saatavilla. Täällä on tosi mukava henkilökunta kuitenkin, ihan oikeasti, ei mitään pahaa sanottavaa. Öisin ei ole ketään töissä mikä tuo turvan tunnetta (että kukaan työntekijä ei raiskaa yöllä). Joka päivä juttelen jotain heidän kanssa. En joudu olemaan yksin enää. Mä en ole enää se sama sekopää Haga jolla meni lujaa ja joka nautti insestistä. En ole pieni taapero tai vauva joka alati pelkää. Olen herännyt henkisesti ja alkanut käsittelemään todella elämäni epäkohtia. Pitkälle olen päässyt neljässätoista vuodessa. Matkani alkoi kun olin seitsemäntoistavuotias. Silloin katselin yöhön ja päätin korjata kaikki epäkohdat elämässäni. Paljon käsitelty alta pois, paljon jäljellä.
En ole enää lahonnut murrosikäinen joka ymmärtää mitä seksi on ja menettää järkensä ja muuttuu lopulta sievästä tytöstä isänsä kopioksi. Nykyään mulla on edelleen tuo hymy, isän hymy, joka inhotti mua, mutta teen siitä oman flirttailevan hymyni.
Saan ehkä lopultakin terapiaa. Kiitos Jumalalle, alieneille, korkeammalle voimalle, jollekin yliluonnolliselle taholle. Kiitos, kiitos, kiitos. Antakaa tämän onnistua.
Mulla on turvallinen ympäristö nyt missä olen. Voin alkaa hiljalleen maadoittua. Se merivesi tulee vielä olemaan kirkasta. Ja sitten kun se on kirkasta ja näen kirkkaassa vedessä haikalat, traumani, voin lopultakin tehdä onnistuneesti rikosilmoituksen ja saada tämän draaman päätökseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Olen elävä esimerkki siitä että mistä tahansa voi selviytyä. Positiivisella asenteella, kipua sietäen, uutta oppien, henkisesti kasvaen muuntaa tuon tragedian voitoksi. Jokaiseen vastoinkäymiseen sisältyy kasvun siemen ja mahdollisuus johonkin uuteen ja parempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti