Polkkatukkaprinsessa

En tiedä, kuka tämä nainen on. Onko hän hallusinaatio jonka näin äidin paikalla? Onko hän joku oikea henkilö? En tiedä mutta minulla on pakkomielle tähän polkkatukkaprinsessaan...

Voi olla että on vain hallusinaatio johon olen kiintynyt ja oikeasti siis jotakin häiriintynyttä lesborakkautta äitiini. Jos vain muistaisin... Muistan vain sen, että äiti välillä vaihtoi muotoa tuon näköiseksi naiseksi joka näytti ihan täydelliseltä ja sytyin hänestä todella, vaikka äidistäni sellaisenaan en mitenkään syttynyt.

Tällä hetkellä kuitenkin unelmieni nainen näyttää tältä. Loin ChatGPT:llä pari kuvaa minusta ja hänestä. Menenkö vielä naimisiin? Jos menen, miehen vai naisen kanssa? Olen tätä pohtinut.

Toisaalta tunnen aikalailla vetoa puhtaasti naisiin. Hyvin harva mies sytyttää mitenkään ja nekin jotka jotenkin sytyttävät, en siltikään pidä yleisesti ottaen miehen vartalosta samoin kuin naisen vartalosta.

Joten ehkäpä menen naimisiin naisen kanssa, jos menen?

Kiero hymy huulilla

Tämä runo kuvailee minua sen ikäisenä kun järki todella lähti ja sekosin silloin yhdentoista vanhana.

Kiero hymy huulilla
Yksi ainoa asia takaraivossa
Hän on irvokkuuteensa vaipunut
Tyttö itsensä unohtanut

Maiskuttelee huuliaan
Kulmiaan kohottelee samalla
Irvistää peilille
Mielenvikaiselle

Tyttö nauraa hulluuttaan
Silmät pullistuu kuopistaan
Muut pudistelevat päätänsä
Kuinka hän on järkensä noin menettänyt?

Tyttö kävelee kadulla
Tervehtii ohikulkijoita
Se sama virne naamallaan
Jonka isä hänelle opetti unissaan

Pienet lapset säikähtävät
Aikuisetkin säpsähtävät
Mikä herran tähden tuossa tytössä on vialla?
Ja tyttö sisällään itkee surusta

Ulospäin hänellä on aina ilme maaninen
Mutta sisällään hän on surullinen sekä hädissään
Miksi en osaa hillitä itseäni mitenkään?
Miksi olen näin järjiltään?

Koulussa tytölle nauretaan
Kun hän luokkaan astelee rivo ilme naamallaan
Tytöt supattavat häntä osoitellen
Miksi olen erilainen?

En kestä enää päivääkään tätä elämää
Pohtii tyttö, jospa henkensä voisi menettää
Jotenkin vain kuolla pois
Mitä ehkä kaikki toivoa vois

Koska olenhan niin hullu
Ettei kukaan edes siedä katsoa muhun
Kun näytän rumalta ja oudolta
Ja pääkin on joka hetki räjähdystilassa

Tyttö meni rantaan yhtenä yönä
Hyvästeli mielessään ne kaikki jotka eivät edes hänestä välitä
Ajatteli että on paras kuolla
Hukuttautua nyt niin vois rauha tulla

Jokin sai tytön epäröimään
En mä voi henkeäni menettää
Olenhan vasta yhdentoista vanha
Elämällä ehkä on vielä jotain hyvää tarjota?

Tyttö jatkoi tavallista elämää
Alkoi tosissaan pelleilemään
Jospa tulla hullummaksi ihan tietoisesti?
Jospa hulluuteeni kuolisin

Tyttö irvisti peilille
Hiuksiaan päästä repien
Sitten nauroi hullun lailla
Äiti vain komensi että pois tuo naama

Tyttö päätti jatkaa sekoilua
Terveys on humpuukkia
Hulluus on kivempaa!
Tyttö sanoi ja nauroi vimmoissaan

Ja niin oli terveys lopullisesti menetetty
Uni sai tytön havahtumaan, nyt ryhdistäydy
Tämä sekoilu ei voi jatkua
Tuhoan itseni lopulta

Joten tyttö lakkasi irvistelyn
Lopetti kaiken pelleilyn
Mutta sitä hän ei takaisin saanut siltikään
Kuka oli ennen tätä kaikkea

Vain tyttö hädissään
Kaukana hullusta maanisesta
Kaukana oli tytön aito minuus
Jonka hän hukkasi järjettömään kipuun

Nyt perkeleet pois ovelta!

Nyt perkeleet pois ovelta!

Huusi tyttö raivosta

Punaisena kiehui veri hänen sisuksissaan

Kuin hänen kasvonsa jotka punoittavat kiukusta

Miehet katsoivat häntä ankarasti arvioiden

Onko tuo tyttö vaarallinen?

Kädet nyrkissä vihan kyyneleet silmissä

Hän oli varteenotettava vastus jopa miehen mielestä

Tyttö sylki vasten miehen kasvoja

Löi nyrkillä naamaan miestä irvokasta

Tappeli kuin villikissa

Jollaiseksi mies häntä tykkäsi kutsua

Tyttö työnsi miehen pois läheltään

Voimilla hennoillaan ja oli järjiltään

Vihasta noita hirvityksiä kohtaan

Jotka halusivat vain yhtä asiaa

Miehet perääntyivät totisina

Parempi tätä tyttöä uskoa

"Se repii kohta kalun irti

Jos me lähestytään sitä silti"

Miehet poistuivat huoneesta

Ja jättivät tytön kihisemään raivosta

"Paikat paskaksi jos vetäisin

Nuo miehet mielessäni tappaisin"

(Ikävä kyllä tekoäly ei suostunut tekemään tähän kuvaan tyttöä joten tein siis naisen jolla on kullanväriset hiukset kuten itselläni oli sen ikäisenä kuin halusin itseni tähän kuvata. Olin välillä hyvin aggressiivinen silloin ja muistan seisoneeni jalat harallaan, kädet lanteilla ja näyttänyt todella vihaiselta. Sellaisen kuvan olisin tähän toivonut. Kuva tehty ChatGPT:tä käyttäen.)

Yön samettiseen kosketukseen kietoutuen

Yön samettiseen kosketukseen kietoutuen
Tyttö vuodatti yksinäisen kyyneleen
Hän vaistosi pahan läsnäolon ovellaan
Eikä voinut kuin huutonsa tukahduttaa

Hän joutui kosketukseen demonin

Joka oli hälle kaikkein ankarin

Virnuillen katsellen tytön alastonta vartaloa

Sai hän tyydytystä tytön kivusta

Tyttö ei jaksanut enempää

Tahtoi henkensä menettää

Otteessa tuon demonin

Joka viattomuuden häneltä riisti

Jäi tyttö yksin itkemään

Mitä tuli tehtyäkään?

Demoni huoneesta poistunut on

Tyttö, joka oli täysin viaton

Oli nyt lian tahrima

Syntisyyteensä vajoava

Tähdet tuikkivat hiljaa taivaalla

Vailla apua

Jota tytön oli välittömästi saatava

Ettei kuoleman tyhjään kuiluun vajoa

Joutua demonin raiskaamaksi

Jota tyttö kutsui isäksi

(Kuva tehty ChatGPT:tä käyttäen.)

Hauras tyttö enkelisiipinen

Hauras tyttö enkelisiipinen
Tuntee maailman pahuuden
Ei hyvää mailla halmeilla
Vain pahuutta hänen harteilla

Kiltti tyttö enkelisiipinen
Oli aivan liian uhrautuvainen
Veljensä antoi kajota
Alistui myötätunnosta

Särkynyt tyttö enkelisiipinen
Tahtoi vain kuolla julmuuteen
Särkyi pirstaleiksi tuhansiksi
Eikä tiedä syytä, miksi
He ovat niin pahoja läpikotaisin
Vaikka hekin olisivat voineet olla enkeli

Sisältä kuollut enkeli
Tottunut kärsimään liiaksi
Ei siipensä valo auta
Kun ei valoa itse huomaa
Hän, jolla selässä on siivet
Taakseen näkemättä, siipiään ymmärtämättä

Enkeli joka on tyttö
Armon antoi kaikille
Muille paitsi itselle

Hän suree pahuutta
Maailman kohtaloa
Kaikki tulee tuhoutumaan
Jos emme riennä toisiamme auttamaan

Hän rukoilee Jumalaa
Armahda, oi armoa
Korjaa maailman tuska ja kipu
Ota vaikka uhriksi minut

Kristalliset kyyneleet
Valuvat tytön poskille
Yksisarvisen kyyneleet
Jotka vuodatti uhri puhtoinen

(Kuva tehty ChatGPT:tä käyttäen.)

Pelattiin piirrä ja arvaata ja mokasin

Olen huomannut aivojen tekevän tiedostamattani työtä niin että yhtäkkiä sitä vain oivaltaa jonkun asian, tietämättä, miksi nyt. Jälleen kerran tämä tapahtui. Yllättäen vain oivallan - kukaan ei raiskaa enää.

Voi, mikä suunnaton helpotus. Ja mitä telepatiauskomukseen tulee, ymmärrän, että nyt kun kukaan ei raiskaa, ei täydy myöskään pelätä olevani jotenkin telepaattinen, lähetteleväni ajatuksiani muille. En tiedä miksi tuo telepatian kokemus yhdistyy traumoihin. Ehkä siksi että hyväksikäytön yhteydessä omat rajat liukenevat ilmaan, ikään kuin, ja siksi tuntuu että ajatuksiakin voisi muut lukea. Vaikka eihän se ole totta, alan ymmärtää, viimein.

Tämä päivä on alkanut ihan rattoisasti. Olen aika tyytyväinen.

Eilen oli kivaa taas pelata porukalla piirrä ja arvaata. Nauratti ihan kunnolla kun aloin piirtämään kuvaa sanalla "haastatella" ja se meni vähän pieleen. Piirsin mikrofonin ja henkilön sen taakse. Kukaan ei arvannut oikein. Sitten piirsin taustalle kameroita ja väkijoukon. Kukaan ei arvannut vieläkään. Sitten yritin piirtää henkilölle kravatin ja puvun että se näyttäisi joltain poliitikolta. Tässä vaiheessa aloin olemaan epätoivoinen. Kukaan ei vieläkään arvaa. No aloin sitten repeillä naurusta. Lopulta annoin pienen vihjeen ja sen jälkeen kun oli veikattu juontajaa, esiintyjää, laulajaa ja niin edelleen, arvasi joku oikean sanan. Mikä helpotus!

Äsken jutustelin yhdelle naispuoliselle hoitajalle yleisissä tiloissa. Kerrankin joku jonka kanssa jutella ihan niitä näitä! Vaikutti aidosti sydämelliseltä hoitajalta tämä kyseinen, aivan erilainen kuin se eilinen tapaus. Hänelle kerroin telepatiakokemuksestani. Sitten juteltiin erilaisista keinoista käsitellä ahdistusta. Hän ehdotti painopeittoa ja kerroin ettei se minulla toimi, ehkä siksi kun sen yhdistää siihen että joku on päällä, joku raiskaaja. Kerroin että painopussit sen sijaan toimivat hyvin, maadoittavat ihanasti. Hän puhui perhostaputuksesta ja sitten siitä tuli mieleeni itsensä halaaminen ja miten on omituista että niin monelle ihmiselle on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta pelkästään vain halata itseään. Puhuttiin vähän itsensä rakastamisesta. Jutusteltiin sitten harrastuksista ja kerroin että olen kiinnostunut näyttelemisestä. Hän oli mukavan oloinen ihminen, sellainen, jonka kanssa on helppoa puhua small talkia. Eli jotain sellaista mitä pitkään olen toivonutkin ihmissuhteilta! Jutustella naispuolisten ystävien kanssa niitä näitä.

Muistelen hyvällä erästä päivätoiminnan työntekijää jonka kanssa tulin hyvin juttuun. Hän oli luonteeltaan peruspositiivinen kuten minäkin ja juttu luisti. Hän antoi minulle jopa ystävänpäiväkortin vaikkei sellaista tehnyt muiden asiakkaitten kanssa. Tunsin olevani pidetty yli muiden. Harmittaa että emme ystävystyneet koska hän oli työntekijä ja minä asiakas. Harvoin löydän ihmisiä joiden kanssa on yhtä luontevaa jutella! Hän oli minulle kuin ystävä ja äitihahmo.

Ensimmäistä kertaa raivostuin

Ajattelin jutustella hoitajalle pohtien että onneksi en enää ole yksin asioitteni kanssa ja kerrankin saan puhua. Se keskustelu ei mennyt aivan kuten oletin sen menevän.

Ensiksi kerroin vähän peloistani näitä tekijöitäni kohtaan. Miten pelkään esimerkiksi murhatuksi tulemista. Hän sanoi että ei ole realistista ajatella että oma sisarus ja vanhempi haluaisivat tehdä murhan. Että pitää palautua realiteetteihin. Vastasin jotakin siitä miten en jaksa taas alkaa vänkäämään tästä, mikä on totta ja mikä ei, että se että minulla on tällainen pelko, pitäisi ottaa huomioon, oli se totta tai ei.

Sitten hän sanoi että miksi valehtelen perheestäni. Menin ihan ymmälleen. Sanoin kulmiani kurtistaen että miksi valehtelisin tällaisesta? Syytin perhettäni ja hän totesi että itsekö et ole sitten syyllinen mihinkään. Sanoin että jos nyt näkisit tuossa pienen lapsen jota on raiskattu, syytätkö sitä lasta? Hän vastasi että en ole pieni tyttö vaan olen aikuinen. Sanoin että joo, olen ehkä nyt aikuinen, mutta sisälläni on edelleen pieni raiskattu tyttö.

En muista mitä hän sitten sanoi mutta siinä vaiheessa minulla napsahti. Aloin karjua kurkku suorana. Huusin että syyttäisitkö pientä avutonta lasta tuolla lailla, että pitäisikö tekijöitä mielestäsi jotenkin puolustella etteivät he ole tehneet väärin, jos joku tekee rikoksen niin pitäisikö sen vaan antaa tehdä mitä lystää... Poistuin siitä tilasta sitten ja huusin muillekin hoitajille kurkku suorana että täällä ollaan sairaanhoitajan ammatissa eikä potilaita auteta yhtään, että vittuilua vaan kokee täällä ihmisten taholta joiden tulisi ymmärtää, että olen insestisesti raiskattu aina ja te ette olisi selvinneet elämästäni hengissä edes, olisitte tappaneet itsenne kuusivuotiaina mitä itse suunnittelin...

Päästin kaiken turhautumiseni tähän kohteluun jota olen sietänyt vuosia, ulos. Näytin keskisormea niille ja karjuin. Menin sitten tupakille rauhoittumaan. Kun tulin tupakilta, näytin vaan keskisormea sille naiselle.

Ensimmäisen kerran todella suutuin tästä kaikesta kohtelusta. Ja ai että teki hyvää. Kaikki kyseenalaistaminen, kaikki ilkeily itseäni kohtaan joka todella olen vilpittömästi enimmäkseen syytön, kaikki se pilkkaaminen sosiaalisessa mediassa... Kaikki. Jos ne ihmiset tajuaisivat puoliakaan elämästäni, olisivat vain hiljaa ja häpeissään, mitä ovat minulle kirjoitelleet. Enkä nyt uhriudu, ole marttyyri tai muutakaan. Olen ihan tosissani. Harva olisi kestänyt päivääkään sitä mitä minä kestin vuosikaudet.