Turreja ja pedofiilejä

Olen pistänyt merkille että turripiireissä nuo hahmot alkavat olla entistä lapsenomaisempia. Piirrokset sekä fursuitit. Viatonta vaiko perverssiä? Jotkut niistä ovat selvästi viettelevissä vaatteissa tai asennoissa. Olen itse turri mutta silti aika huonosti perillä näistä että moniko turri oikeasti on pedofiili. Kuulemma moni on. Ei ole minun juttuni. Haluan vain ilmaista naiseuttani pukeutumalla kissatytöksi. Eikä siinä kai mitään väärää ole jos pedofiilit toteuttavat itseään taiteen tai pukujen kautta, mieluummin niin, mikä ei ketään satuta. Pedofilia on surullisin ilmiö ikinä, niitä ihmisiä vihataan niin että joutuvat pitämään ison osan omaa itseään salassa muilta mutta etenkin silloin kun ovat itse hyväksikäytön uhreja lapsuudessaan ja siksi traumasta on tullut fetissi. Niin siinä usein käy, kokemuksen äänellä. Jonkun rohkean pitäisi avautua pedofiliasta niin että muutkin uskaltaisivat siitä ääneen puhua. Tämä tabu pitää murtaa. Lapsiin kohdistuvat teot varmaankin vähenisivät ja pedofiilit saisivat apua kun vaan ihmiset uskaltaisivat käsitellä tätä teemaa. Yhä enemmän näen tämän tyylistä turritaidetta ja -pukuja. Pelkään, että pedofilia on jotenkin räjähtämässä käsiin. Mitä enemmän tällaista tehdään, sen enemmän se varmaan aiheuttaa sitä että siitä tulee muoti-ilmiö ja sellaisetkin henkilöt jotka aikaisemmin eivät olisi lapsenomaisia hahmoja katselleet, alkavat niitä katsoa. Joten joo, on hyvä että pedofiileillä on materiaalia jossa ketään ei satuteta mutta huolestuttavaa jos se materiaali lisää kiinnostusta lapsiin. Tässä muutama Googlen kuvahaulla löydettyä kuvaa kyseisestä taiteesta ja puvusta. Näitä fursuitteja siis sanotaan kemono-fursuiteiksi.

Kun olin seitsemäntoistavuotias ja heräsin tilanteeseen kotona, aloin kasvaa henkisesti ja pohtimaan asioita ensimmäistä kertaa elämässäni. Yksi asia jota aloin pohtimaan, oli pedofilia. Alkuun ajattelin jotakuinkin että kaikki pedofiilit hirteen. Sitten perehdyin teemaan paremmin ja käsitin etteivät kaikki pedofiilit ole lapsiin sekaantujia. Aloin olla ymmärtäväisempi tätä ihmisryhmää kohtaan. Nykyään ymmärrän pedofilian aivan eri lailla. Ne ihmiset ovat hyvin rikkinäisiä ja lisäksi koko maailman vihatuimpia. Se on surullista vaikka ymmärrän voimakkaan vihareaktion myös. Lapsiin sekaantuminen on raivoa nostattava asia joten tietysti pedofiilit ovat vihattuja maailmalla. Ja se on ihan hyväkin juttu, että ihmiset reagoivat lapsiin kohdistuviin tekoihin vihaisesti. Niin sen kuuluukin olla, että lapsia suojellaan. Mutta se on hyvin surullista pedofiilin kannalta joka ei koskaan satuttaisi lasta millään tavoin. Hekin varmasti kokisivat vihaa jos tulisivat kaapista ulos, vain toisten pedofiilien puolelta hyväksyntää, tai ehkä jonkun todella ymmärtäväisen ihmisen puolelta hyväksyntää myös. Varsinkin ne pedofiilit surettavat minua jotka ovat itse lapsina olleet hyväksikäytön uhreja ja joilla traumasta on tullut fetissi. Niin siinä käy. Jotakin todella traumaattista tapahtuu ja siitä muodostuu ihmiselle pakkomielle. Siksi varmaankin moni pedofiili haaveilee nimenomaan itsensä ikäisistä ja oloisista lapsista silloin kun oma hyväksikäyttö alkoi tai jollainen itse oli hyväksikäytettynä. Sitä jotenkin projisoi itsensä tekijän asemaan ja itsensä, uhrin, mielenkiinnonkohteeksi. Tai sitten on toki niitä pedofiilejä jotka haaveilevat vastakkaisesta sukupuolesta.

Mielestäni on ihan okei siis olla pedofiili jos ei sorru minkäänlaiseen rikokseen. Näiden ihmisten tulisi voida olla avoimesti mitä ovat ilman välitöntä vihaa heitä kohtaan. Toistan, tämä tabu pitää murtaa. Pedofiilit saisivat apua, lapset saisivat apua, ja toivon mukaan lapsiin kohdistuvat teot vähenisivät. Se on tässä tärkeintä - suojella lapsia. Koska näistä ei puhuta eikä puututa, pedofilia rehottaa.

Olen ollut muutaman kerran tilanteessa jossa ihan julkisella paikalla pedofiili ahdisteli pikkutyttöä. Siinä vieressä istui joku henkilö mutta hän jätti huomiotta koko tilanteen kuin mitään ei tapahtuisi. Itse en osannut tehdä mitään muuta kuin katsoa tätä tyttöä surumielisesti että edes joku huomaa, mitä tapahtuu, ja reagoi jollain lailla. Olisi tehnyt mieli marssia siihen niiden kahden luo ja kysyä, mitä oikein luulet tekeväsi? Ja taluttaa se tyttö johonkin vessaan ja jututtaa että onko tuo mies satuttanut sinua jotenkin. Mutta ei, ei minullakaan ollut rohkeutta tehdä niin. Lähdin paikalta ja se tyttöparka kiemurteli häpeissään kun katsoin heihin päin viimeisen kerran. Olin vihainen itselleni ja olen edelleen vihainen itselleni että en osannut tehdä muutakaan. Toisessa tilanteessa oli tyttö josta jotenkin näin että sitä on käytetty ja siinä oli muita ihmisiä ympärillä jotka vain katselivat hymyillen. Siis... Sairasta, että pedofilia on niin suuri tabu että pedofiilit voivat ahdistella lapsia julkisesti eikä kukaan ole huomaavinaankaan? Jotain on pahasti pielessä tässä maailmassa.