tiistai 17. helmikuuta 2026

Pelattiin piirrä ja arvaata ja mokasin

Olen huomannut aivojen tekevän tiedostamattani työtä niin että yhtäkkiä sitä vain oivaltaa jonkun asian, tietämättä, miksi nyt. Jälleen kerran tämä tapahtui. Yllättäen vain oivallan - kukaan ei raiskaa enää.

Voi, mikä suunnaton helpotus. Ja mitä telepatiauskomukseen tulee, ymmärrän, että nyt kun kukaan ei raiskaa, ei täydy myöskään pelätä olevani jotenkin telepaattinen, lähetteleväni ajatuksiani muille. En tiedä miksi tuo telepatian kokemus yhdistyy traumoihin. Ehkä siksi että hyväksikäytön yhteydessä omat rajat liukenevat ilmaan, ikään kuin, ja siksi tuntuu että ajatuksiakin voisi muut lukea. Vaikka eihän se ole totta, alan ymmärtää, viimein.

Tämä päivä on alkanut ihan rattoisasti. Olen aika tyytyväinen.

Eilen oli kivaa taas pelata porukalla piirrä ja arvaata. Nauratti ihan kunnolla kun aloin piirtämään kuvaa sanalla "haastatella" ja se meni vähän pieleen. Piirsin mikrofonin ja henkilön sen taakse. Kukaan ei arvannut oikein. Sitten piirsin taustalle kameroita ja väkijoukon. Kukaan ei arvannut vieläkään. Sitten yritin piirtää henkilölle kravatin ja puvun että se näyttäisi joltain poliitikolta. Tässä vaiheessa aloin olemaan epätoivoinen. Kukaan ei vieläkään arvaa. No aloin sitten repeillä naurusta. Lopulta annoin pienen vihjeen ja sen jälkeen kun oli veikattu juontajaa, esiintyjää, laulajaa ja niin edelleen, arvasi joku oikean sanan. Mikä helpotus!

Äsken jutustelin yhdelle naispuoliselle hoitajalle yleisissä tiloissa. Kerrankin joku jonka kanssa jutella ihan niitä näitä! Vaikutti aidosti sydämelliseltä hoitajalta tämä kyseinen, aivan erilainen kuin se eilinen tapaus. Hänelle kerroin telepatiakokemuksestani. Sitten juteltiin erilaisista keinoista käsitellä ahdistusta. Hän ehdotti painopeittoa ja kerroin ettei se minulla toimi, ehkä siksi kun sen yhdistää siihen että joku on päällä, joku raiskaaja. Kerroin että painopussit sen sijaan toimivat hyvin, maadoittavat ihanasti. Hän puhui perhostaputuksesta ja sitten siitä tuli mieleeni itsensä halaaminen ja miten on omituista että niin monelle ihmiselle on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta pelkästään vain halata itseään. Puhuttiin vähän itsensä rakastamisesta. Jutusteltiin sitten harrastuksista ja kerroin että olen kiinnostunut näyttelemisestä. Hän oli mukavan oloinen ihminen, sellainen, jonka kanssa on helppoa puhua small talkia. Eli jotain sellaista mitä pitkään olen toivonutkin ihmissuhteilta! Jutustella naispuolisten ystävien kanssa niitä näitä.

Muistelen hyvällä erästä päivätoiminnan työntekijää jonka kanssa tulin hyvin juttuun. Hän oli luonteeltaan peruspositiivinen kuten minäkin ja juttu luisti. Hän antoi minulle jopa ystävänpäiväkortin vaikkei sellaista tehnyt muiden asiakkaitten kanssa. Tunsin olevani pidetty yli muiden. Harmittaa että emme ystävystyneet koska hän oli työntekijä ja minä asiakas. Harvoin löydän ihmisiä joiden kanssa on yhtä luontevaa jutella! Hän oli minulle kuin ystävä ja äitihahmo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Polkkatukkaprinsessa

En tiedä, kuka tämä nainen on. Onko hän hallusinaatio jonka näin äidin paikalla? Onko hän joku oikea henkilö? En tiedä mutta minulla on pakk...