Kiero hymy huulilla

Tämä runo kuvailee minua sen ikäisenä kun järki todella lähti ja sekosin silloin yhdentoista vanhana.

Kiero hymy huulilla
Yksi ainoa asia takaraivossa
Hän on irvokkuuteensa vaipunut
Tyttö itsensä unohtanut

Maiskuttelee huuliaan
Kulmiaan kohottelee samalla
Irvistää peilille
Mielenvikaiselle

Tyttö nauraa hulluuttaan
Silmät pullistuu kuopistaan
Muut pudistelevat päätänsä
Kuinka hän on järkensä noin menettänyt?

Tyttö kävelee kadulla
Tervehtii ohikulkijoita
Se sama virne naamallaan
Jonka isä hänelle opetti unissaan

Pienet lapset säikähtävät
Aikuisetkin säpsähtävät
Mikä herran tähden tuossa tytössä on vialla?
Ja tyttö sisällään itkee surusta

Ulospäin hänellä on aina ilme maaninen
Mutta sisällään hän on surullinen sekä hädissään
Miksi en osaa hillitä itseäni mitenkään?
Miksi olen näin järjiltään?

Koulussa tytölle nauretaan
Kun hän luokkaan astelee rivo ilme naamallaan
Tytöt supattavat häntä osoitellen
Miksi olen erilainen?

En kestä enää päivääkään tätä elämää
Pohtii tyttö, jospa henkensä voisi menettää
Jotenkin vain kuolla pois
Mitä ehkä kaikki toivoa vois

Koska olenhan niin hullu
Ettei kukaan edes siedä katsoa muhun
Kun näytän rumalta ja oudolta
Ja pääkin on joka hetki räjähdystilassa

Tyttö meni rantaan yhtenä yönä
Hyvästeli mielessään ne kaikki jotka eivät edes hänestä välitä
Ajatteli että on paras kuolla
Hukuttautua nyt niin vois rauha tulla

Jokin sai tytön epäröimään
En mä voi henkeäni menettää
Olenhan vasta yhdentoista vanha
Elämällä ehkä on vielä jotain hyvää tarjota?

Tyttö jatkoi tavallista elämää
Alkoi tosissaan pelleilemään
Jospa tulla hullummaksi ihan tietoisesti?
Jospa hulluuteeni kuolisin

Tyttö irvisti peilille
Hiuksiaan päästä repien
Sitten nauroi hullun lailla
Äiti vain komensi että pois tuo naama

Tyttö päätti jatkaa sekoilua
Terveys on humpuukkia
Hulluus on kivempaa!
Tyttö sanoi ja nauroi vimmoissaan

Ja niin oli terveys lopullisesti menetetty
Uni sai tytön havahtumaan, nyt ryhdistäydy
Tämä sekoilu ei voi jatkua
Tuhoan itseni lopulta

Joten tyttö lakkasi irvistelyn
Lopetti kaiken pelleilyn
Mutta sitä hän ei takaisin saanut siltikään
Kuka oli ennen tätä kaikkea

Vain tyttö hädissään
Kaukana hullusta maanisesta
Kaukana oli tytön aito minuus
Jonka hän hukkasi järjettömään kipuun