Mitä vikaa? Rupesin selostamaan hoitajille leffaideaani ja he sanoivat että on aika mielisairaalapuheita. Mielestäni tämä on juuri kiehtova idea.
Tyttö tulee isänsä pahoinpitelemäksi läpi lapsuutensa ja pelkää isäänsä suunnattomasti. Tytöstä kasvaa sosiopaatti joka vihaa miehiä. Aikuisena menee baariin viettelemään miehiä, iskee ne, flirttailee silmiin tutkiskelevasti katsellen - ei näytä oikein kunnolla mitään tunteita vaan on tyyni. Harrastaa väkinäisesti seksiä kunnes murhaa ne miehet. Kerran baarissa tapaa miehen joka on myös murhaaja mutta kumpikin esittää roolia niin hyvin etteivät tunnista toistensa olevan murhaajia kunnes vasta kun yrittävät tappaa toisensa. Silloin aloittavat parisuhteen. Murhaavat yhdessä ja suutelevat tulisesti murhien jälkeen. Lopussa molemmat määrätään teloitettavaksi. Silloin heillä kuori murenee, he itkevät, osoittavat katumusta ainoastaan koska heidät erotetaan toisistaan. Melkoinen rakkaustarina?
Piirsin täällä random kuvan naisesta jolla on ehkä vähän samankaltainen tutkiskeleva katse minkä kuvittelin tälle sarjamurhaajanaiselle.
Leffaideoita on hauskaa kaavailla vaikkei minusta koskaan elokuvaohjaaja tulisi, mutta se on yksi haaveammateistani. Olisi varsinkin kivaa tehdä piirroselokuvia, joissa on syvällinen sanoma, sellaisia mitä vanhat kunnon Disney-klassikot vielä olivat. Jotakin lapsille, jotakin aikuisille.
Olen miettinyt piirrossarjaa kolmivuotiaille taaperoille ja sitä nuoremmille. Sellaista ei vielä ole tehty. Siinä olisi kömpelöitä ja säikkyjä söpöjä eläinhahmoja jotka ovat hyvin viattomia, käyttäytyvät siis samalla lailla kuin taaperot yleensä. Lastensatukirjat ovat myös yksi haaveistani. Niitä kirjoittaa ja kuvittaa. Olisi myös turrina mahtavaa ohjata leffa jossa on aidon anthropomorfisten hahmojen näköisiä hahmoja animoituna, realistisempia kuin vaikka Zootropolis-leffassa.
Toistaiseksi ideoin, on sekin jo alku. Sitten kun on toimintakykyä opiskeluun, voisin hakeutua johonkin opintoihin teatteripuolelle tai elokuvaohjaamisen pariin. Haaveammattini vähän vaihtelevat, lapsena se oli kuvataiteilija ja artisti, nykyään eniten haaveilen kirjojen kirjoittamisesta, artistin urasta edelleen mutta kyllä tuo elokuvaohjaajan ammatti on siellä kärkipäässä suosikkialoistani. Kuvataiteilu ei enää niinkään kiinnosta vaikka piirtäminen tulee aina olemaan minulle tärkeä harrastus.
Hyvyyden ja pahuuden välinen vastakkainasettelu on jotakin minkä ympärille varmasti moni ideoistani keskittyy. Koko elämäni on ollut hyvyyden ja pahuuden välistä taistelukenttää. Kuten vaikkapa Marie-delfiinin tarina, urhea ja nopea delfiini joka pakenee haikaloja ja tarinassa myöhemmin haikalat ja delfiinit solmivat sovun ja leikkivät keskenään hippaleikkejä eivätkä haikalat enää syö delfiinejä.
Voi, on niin ihanaa ideoida kaikenlaista! Vielä kun ideoista ja haaveista voisi käytännössä tulla totta...! Vielä on matkaa siihen, haaveiden käytännössä toteuttamiseen. Toimintakyky on heikko. Mutta olen jo aloittanut. Aloittanut ideoinnin. Ajatustyöstä kaikki työ alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti