Mitä ne teki mulle?

Äiti raiskasi. Mitä ne teki mulle kun olin vauva? Hakkasiko ne mua silloin jo? Olen mykkänä kauhusta. Olen vastasyntynyt. Isi ja äiti tekee jotain kummaa. Ne hyväilee mua sukuelimien alueelta. Miten reagoin? Pudistelen päätäni. Kerro vain, vastasyntynyt, miten sä reagoit? Itkettää ajatella. Se vastasyntynyt purskahti itkuun mutta sitä pelottaa ilmaista suruaan ja kärsimystään. Se miettii pitäisikö mykistyä taas ja olla hiljaa. Anna tulla vaan itkun, vastasyntynyt minä, itke kaikki itkut ulos. Se rauhoittuu vähän. Tämä aikuinen on turvallinen. Kyllä olen turvallinen ja olen tässä sinua varten. Rakastan sinua. Rakastan sinua. Rakastan sinua. Nuo sanat herättävät meissä kaikissa pelkoa. Varovaisuutta. Epäilystä, voiko tuohon rakkauteen luottaa, että se on "oikein"? Tämä rakkaus on vilpitöntä. Vilpitöntä rakkautta sinua, minua, kohtaan. Vilpitöntä rakkautta kaikkia pieniä osia kohtaan. Vastasyntynyt alkaa suuttumaan. Pelon alta tulee silmitön raivo esiin. Se tuijottaa vihaisena muttei sano mitään. Hyvä, juuri noin! Saa suuttua! Nyt se alkaa huutaa vihaisena, vaativana. Kuuntelen vieressä ja nyökyttelen. Se kiljuu kurkkunsa käheäksi. Olen sen vieressä ja annan sen purkaa tuon vihan ja epäoikeudenmukaisuuden. Otan sitä kädestä kiinni tukiakseni sitä. Se ei osaa suhtautua tuohon eleeseen vielä mitenkään, ei luota tarpeeksi, hämmentyy vain. Ei tiedä, pitäisikö ottaa tuo ele vastaan vai torjua. Puristan sen kättä. Se huutaa ja riuhtoo itseään irti. En päästä irti. Mä vihaan sua äiti ja isä vihaan teitä kumpaakin lopettakaa se ahdistelu mä haluan pois älä äiti imetä mua maistuu pahalta... Noin. Hyvä, sait sanottavasi sanottua. Onko vielä muuta mitä tahdot sanoa? Se riuhtoo itseään irti otteestani mutta pitelen sitä tiukasti kädestä ja sanon: en mene mihinkään, en vaikka haluaisit. Nyt se hymyilee vähän, suloisesti, silmänsä sulkien. Se hyväksyy että pitelen sitä kädestä. Yritän halata sitä. Se alkaa parkumaan heti ja pyristelee irti otteestani. Halaan sitä tiukasti ja kuiskaan etten mene mihinkään, en vaikka se kuinka riuhtoisi itseään irti. Se huutaa kovaan ääneen (ja samalla sitä pelottaa että päästän siitä irti, koska tätä se pohjimmiltaan haluaa, että halaan tiukasti enkä päästä irti). Hyssyttelen ja sanon uudelleen: en aio päästää irti sinusta vaikka kuinka vastustaisit. Nyt se suuttuu ja lyö mua pienillä nyrkeillään. Halaan entistäkin tiukemmin enkä sano mitään. Se purkaa kaiken kiukun ilmoille ja hakkaa minua että päästäisin irti, mutten päästä. Nyt se alkaa nyyhkyttämään. Kiitos, se kuiskaisi, jos osaisi puhua. Se nyyhkyttää ja turvautuu minuun. Halaan vieläkin tiukemmin ja hymyilen sille. Se käpertyy syliini ja nyyhkyttää hiljaa kunnes rauhoittuu. Se hymyilee arasti ja nauttii ruumiinlämmöstäni ja suojelevista käsivarsistani ympärillään.