Mitä seksuaalitraumat ovat

Päätin pitkästä aikaa kirjoittaa seksuaalitraumoista mutta tällä kertaa sen sijaan että kuvailisin yksityiskohtaisesti tapahtumia, kirjoitan vähän siitä, miten itse olen oireillut niiden takia. Kysyin ChatGPT:ltä:

Mitä seksuaalitraumat ovat ja miten ne vaikuttavat ihmisessä?

"Seksuaalitraumat tarkoittavat kokemuksia, joissa ihminen on joutunut vasten tahtoaan tilanteisiin, joissa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan tai rajojaan on loukattu. Ne voivat johtua esimerkiksi pakottamisesta, manipuloinnista, hyväksikäytöstä, ahdistavasta koskettelusta tai muista tilanteista, joissa ihminen ei ole voinut vaikuttaa tapahtuneeseen tai on ollut turvaton.

Miten seksuaalitraumat vaikuttavat ihmiseen?

Seksuaalitrauman vaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti, mutta yleisimpiä ovat:

1. Psyykkiset vaikutukset

• Ahdistus ja paniikkireaktiot

• Masennus

• Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) tai sen oireet: painajaiset, takaumat, voimakas säikähtelyherkkyys

• Häpeä, syyllisyys tai itsesyytökset, vaikka vastuu on aina tekijällä

• Itsetunnon lasku

2. Keholliset ja hermoston reaktiot

• Ylivalppaus, jatkuva jännittyneisyys

• Univaikeudet

• Keholliset kiputilat tai somaattiset oireet ilman selkeää lääketieteellistä selitystä

• Hermoston ylikierros tai ”jähmettyminen” tietyissä tilanteissa

3. Vaikutukset ihmissuhteisiin

• Luottamusvaikeudet tai pelko läheisyydestä

• Vaikeus asettaa tai tunnistaa omia rajoja

• Yli- tai alisuoriutuminen ihmissuhteissa (esim. miellyttämisen tarve)

4. Vaikutukset seksuaalisuuteen

• Seksuaalisen halun heikkeneminen tai katoaminen

• Pelko ja jännitys seksuaalisissa tilanteissa

• Toisaalta joskus seksuaalisuuden yliaktivoituminen trauma­oireena

• Kehon tuntemusten turtuminen tai ylikuormittuminen

Toipuminen on mahdollista

Traumasta voi parantua, ja monet ihmiset saavat apua esimerkiksi:

• traumaterapiasta (kuten EMDR, kehollinen traumaterapia)

• kriisi- ja keskusteluavusta

• turvallisista ihmissuhteista ja tuesta

• omatahtisesta rajojen ja itsesuhteen vahvistamisesta"

Itselläni nämä traumat ovat vaikuttaneet monin tavoin niin että koko identiteettinikin on oikeastaan muovautunut monilta osin niiden pohjalta.

Varhaislapsuudesta muistan syvän masennuksen. Olin vasta kolmen, neljän, viiden vuoden ikäisenä pahoinvoiva lapsi. En muista millä muilla tavoin oireilin silloin mutta muistan kyllä syvän surun. Jo varhaisina ikävuosina eristäydyin muista lapsista, en osannut leikkiä heidän kanssaan. Suorastaan pelkäsin ikätovereita. En tuntenut kuuluvani joukkoon. Päiväkodissa eristäydyin yksinäisyyteen piirtämään ja unohdin kaiken muun ympäriltä. Dissosioin siis ympäristön, muut lapset ja melun ulkopuolelleni. En muistaakseni tykännyt meluavista lapsista ja olin pikkuvanha sen ikäisenä.

Syvä häpeä koko olemassaolostani on sävyttänyt elämääni etenkin koulukiusaamiskokemusten jälkeen - koko luokka räjähti nauramaan kun aloin pelleilemään vaikka pelleilin sillä tavoin koska minulla oli niin kauhea olo sisällä. Vaikenin ja itketti. Edelleen kun luen vaikkapa vanhoja merkintöjäni, häpeän kaikkea, mitä olen sanonut.

Likaisuuden tunne on toinen vahva kokemus. Että on jotenkin peruuttamattomasti turmeltunut ja syntinen. Pelkkää mustuutta. Käytän sanaa "lika" vaistomaisesti siitä miltä seksuaalitraumat kehossa tuntuvat. Lapsena ajattelin ettei tuo lika koskaan katoa. Olin väärässä. Se on alkanut hälvenemään, puhdistun niin henkisesti kuin fyysisesti.

Heikosta itsetunnostakin tullut kärsittyä aina. Olin lapsena todella ujo ja varmaan siksi edelleen ajoittain tunnen itseni kömpelöksi sosiaalisesti. En juurikaan viettänyt aikaa ikätovereitten kanssa, tyttöporukoissa. Siksikään en koe sopivani joukkoon vieläkään. Itsetunnon kohottamisessa on ollutkin vuosien urakka joka on sisältänyt niin sosiaalisten taitojen myöhäistä opettelua kuin omaan itseen tutustumista ja siihen tykästymistä, mitä on fyysisesti ja psyykkisesti. Tänään viimeksi totesin miten tärkeää itseluottamus on ihan kaikessa. Ja miten kaikki itsetuhoisuus, tekoina tai sanoina, on pahinta syöpää.

Itselläni ehdottomasti vaikein ja kiusallisin oire kuitenkin on tuo seksuaalisuuden ylikorostuminen, ylikiihottuminen. Se saattaa tulla ihan missä vain tilanteessa, sosiaalisissa tilanteissa, joissa joku henkilö muistuttaa hyväksikäyttäjästä. En vieläkään osaa sitä tunnetta käsitellä kuin eristäytymällä muista koska se hävettää niin paljon. Olen aikuinen ja edelleen häpeän kiihottumista samalla lailla kuin murrosikäinen. Varmaan juuri myös tämän takia en ole solminut parisuhteita. Toisista ihmisistä kiinnostun mutta häpeän sitä kiinnostusta. Siinä on jotain vinoutunutta. Koko asiasta avautuminen tuntuu hivenen arkaluontoiselta, mutta avaudun silti, koska se on ehdottomasti kaikkein vaikein.

Ylipäätään kaikki mikä liittyy suoraan seksuaalisuuteen, seksuaaliseen mielihyvään, seksiin, on minulle edelleen aivan liian vaikea asia jota en osaa mitenkään käsitellä.

Ne oireet joista en erikseen kohdallani maininnut, jotka oli kuitenkin listattuna, ovat kaikki myöskin tuttuja. Mutta niiden lisäksi oma traumatisaationi on niin vakava ja vaikeatasoinen että siihen liittyy myös monia muita diagnooseja joista kärsin. Ehkä vielä ennen murrosikää ne olivat lähinnä vain nuo tuossa luetellut. Nyt olen hyvällä matkalla menossa sitä minää kohti joka kärsii enää noista edellä mainituista. Terveempää minua, pientä tyttöä, joka joskus olin.