Tiedän kyllä ettei minua ei uskota edelleenkään että seksuaalinen hyväksikäyttö on näin laajaa ollut mitä kerron ja että minulla on paranoidinen skitsofrenia -diagnoosi kun olen puhunut murhayrityksistä, mutta jos minut nyt murhattaisiin, asia olisi sillä selvä. Olisi ihan selvää, ketkä ovat syylliset. Tarinani olisi todellinen.
Tekijöitteni yksinkertaisesti on parempi pitää matalaa profiilia ja antaa minun olla rauhassa ja puhua kuin yrittää mitään, koska silloin he varmemmin jäisivät kiinni kuin jos antavat minun olla rauhassa ja puhua. Sana sanaa vastaan, ilman todisteita, he eivät jäisi varmaankaan kiinni vaikka rikosilmoitus hyväksikäytöistä ja murhayrityksistä menisi läpi, mutta murhan jälkeen olisi selvää että he päätyvät linnaan.
Rauhoituin aikalailla kun onnistuin sisäistämään tätä asiaa.
Toivon nyt kommentoijilta ymmärrystä. Täällä ruudun takana kirjoittelee henkilö joka on pelännyt murhatuksi tulemista jo päälle vuosikymmenen. En kaipaa yhtään mitään negatiivista tähän päälle, kuten niitä tuttuja kyseenalaistavia kommentteja. Tämä henkilö on kärsinyt jo aivan tarpeeksi muutenkin. Teidän kaikkien kommentit todella siis satuttavat. Joten toivon, että myös kyseenalaistajat jättäisivät minut vain rauhaan. Ei tarvitse sanoa samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Tiedän kyllä jo sen, ettei minua uskota. Mutta valitettavasti tällaisia tarinoita on muitakin, yhtä raakoja ja raadollisia, kuin minun kertomani. Joten pyydän, säästäkää tunteitani, älkääkä sanoko yhtään mitään, jos ei ole hyvää sanottavaa. Vaikka nyt olisinkin vain psykoottinen ja vainoharhainen, kuten varmaan ajattelette, tiedän sen varmasti itsekin ennen pitkää. Ei sitä tarvitse minulle toitottaa.
Kadun osittain että koskaan puhuin koska kaikki se kommentointi mitä olen saanut, on ollut todella psyykkisesti kuormittavaa ja satuttanut syvästi. Kirjoitan silti edelleen, koska koen sen jotenkin tärkeänä, miten tilanne etenee ja muuttuu ja saan tänne blogiin raportoitua edistymistäni ja ylipäätään tilanteen muuttumista ja elämääni. On kiinnostavaa nähdä edistys ja jännittää, miten kirjoitukseni tulevat muuttumaan ja mitä kaikkea elämässäni ylipäätään tapahtuu. Toivon, lukijani, että sinäkin saat siitä itsellesi jotakin irti, ettei tämä ole vain jokin henkilökohtainen päiväkirja joka ei ketään kiinnosta!
Se on täyttä helvettiä joka päivä ja joka hetki elää jonkinlaisen suunnattoman pelon ja paniikin kanssa. Onneksi se on jo huomattavasti se pelko helpottanut myös. Kiitos siitä!
Ja tähän loppuun kevennys! Siivosin tänään. Tuli todella siistiä. Täällä on taas paljon viihtyisämpää. Sotku on triggeröivää. Se tarkoittaa, että jotain pahaa on tapahtunut. Kun on siistiä, mitään ei ole tapahtunut. Joten olen vapaampi ahdistukselta kun on tip top siistiä.
Päivä kerrallaan. Toivon todella, että eheydyn vielä. Toivon sinulle lukijani ihanaa joulunodotusta ja rauhaa. Joulu on mukavaa aikaa kyllä. Vielä kun olisi lunta. Olen huolestunut tästä ilmastonmuutoksesta. Parikymmentä vuotta sitten oli kunnon lumet ja pakkaset. Siis vain kahdessakymmenessä vuodessa näin raju muutos huonompaan. Mikä tilanne on toisen parinkymmenen vuoden päästä, saati viidenkymmenen? Mitä tilanteelle voi edes tehdä? Jos ihmiskunta ei tee jo pikkuhiljaa parannusta, on täällä asiat todella solmussa vielä. Jopa minä ymmärrän sen vaikka olenkin maailmantilanteesta täysin pihalla (ja voi, kunpa en olisi, niin ottaisin siihen täällä blogissa kantaa, enkä kirjoittaisi niin minäkeskeisiä tekstejä!).
Itse pohdin tätä, ja tämä on tärkein tavoitteeni: ymmärtää maailmaa, sen toimintaa, ja ottaa kantaa maailman kärsimykseen, pahuuteen, mielisairauteen. Kirjoittaa enemmän maailmasta, vähemmän itsestäni. Käyttäisin omaa tarinaani lähinnä esimerkkinä. Esimerkkinä vääryydestä jolle ei tehdä mitään. Vääryydestä, mistä miljoonat ihmiset tässä maailmassa kärsivät, erilaisista yhteiskunnan epäkohdista. Niille on pakko tehdä jotain. Ihmisten on pakko herätä - emme voi jatkaa näin! Emme voi jatkaa toistemme satuttamista, luonnon tuhoamista, tämän planeettamme tuhoamista. Päättäjien pitäisi herätä. Ja meidän muiden valita parhaat päättäjät. Ihmisiä on niin paljon, jotka toivovat vain rauhaa, ja silti tottelemme jotakuta idioottia joka tahtoo sotia. Ihmisten pitäisi kovalla kädellä puuttua kärsimykseen.
Somen maailma on raadollinen. Ihmiset saavat mielihyvää toistensa kiusaamisesta ja egot taistelevat. Miten paljon ihanampaa olisi, jos vallitsisi ilmapiiri, jossa sorrettuja ja kiusattuja noustaan joukolla puolustamaan sen sijaan kuin noustaisiin yhtä ihmistä vastaan yrittäen kaikin tavoin murtaa se. Ilmapiiri koko maailmalla yleisesti ottaen saisi olla oikeudenmukaisempi ja kiltimpi. Ei jatketa näin, jooko? Jotain rajaa.
Ugh, olen puhunut. Ehkä joskus olen päässyt murtautumaan tästä päänsisäisestä vankilasta ja tutustua erilaisiin teemoihin ja kirjoittaa mieluummin niistä. Mielipiteistäni politiikasta tai tiedettä koskevia julkaisuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti