Ehkä en tule olemaan elämääni pettynyt

Minua ei raiskata enää. Se on loppu. Täällä on turvallisia ihmisiä ympärillä. Ei ketään raiskaajaa.

Mikä suunnaton helpotus kun jotakuinkin sisäistin tuon. Minua siis on oikeasti koko perhe raiskannut. Pelottaa sanoa se ääneen, jos muistot vyöryvät pintaan. Ja mitä sitten kun ne vyöryvät pintaan? En sekoa silloinkaan. Olen vain rauhallinen ja helpottunut. Eli voisin antaa nyt muistojen vyöryä. Mitään pahaa ei tapahdu jos ja kun muistan. Koen ehkä vaikeita tunteita mutta nekin ovat ohimenevä osa eheytymisprosessia.

Hymyilyttää. Nyt voin rauhassa ajatella eikä täydy enää kuulostella kuka seuraavana on oven takana. Ei täydy enää varautua pahimpaan. Kukaan ei myöskään hakkaa enää. Kehoni on turvassa eikä kukaan kajoa minuun.

Niin ihana turvallisuuden tunne täyttää minut. Ja heti alan maadoittua. Tunnen yhtäkkiä takamukseni sänkyä vasten jolla istun ja kirjoitan. Maadoitun omiin ajatuksiini eivätkä ajatukseni vuoda muihin telepaattisesti. Tunnen omat tunteeni yksityisesti.

Tästä tämä alkaa. Ei heti maagisesti kaikki pelko mennyt pois mutta otin askeleen eteenpäin kohti sitä. Pitää muistaa että tämä on aikaa vievä prosessi tämä eheytyminen eikä olla liian kärsimätön. Saan eheytyä rauhassa ja omaan tahtiini. Ei ole mikään kiire sillä.

Maanantaille sovin ajan Delfinsin puhelinajalle. Pääsee asiantuntijalle vähän vuodattamaan nyt kun terapia on tauolla kun olen osastohoidossa. Voisin alkaa nyt kertomaan kaikista yksityiskohdista mitkä herättävät minussa edelleen seksuaalisia tunteita. Niiden ääneen puhumista välttelen edelleen. Kaipa se hävettää niin paljon? Pelkään sitä kiihottumista kun puhun seksuaalisista asioista.

Mutta nyt täällä ei täydy olla kiihottunut siksi että kohta joku raiskaa ja reagoin siihen holtittomalla kiihottumisella. Täällä ei raiskata. Ei enää koskaan.

Yritän sanoa itselleni ettei sitä täydy hävetä yhtään vaikka tuntisinkin tätä holtitonta kiihottumista. Eikä minun täydy näyttää sitä muille mitenkään. Voin pitää sen salassa. Silloin yleensä olen pääni sisällä jossain tilanteessa missä tapahtuu yhdyntöjä ja siksi kiihottuneessa tilassa.

Mutta nyt on turvallista jopa olla kiihottunut eikä kukaan silloin tule huoneeseeni. Voin turvallisesti ja yksityisesti tuntea kiihotusta.

Varmasti joudun vielä kärsiä tästä häpeästä ja vaikeasta olosta mutta en lopun elämääni. Ennemmin tai myöhemmin tajuan että ei ole syytä hävetä ja pääsen tästä kiusallisesta ongelmasta eroon. Se vain vie aikaa ja kärsivällisyyttä.

Helpottavaa itseasiassa todeta että tämä vie aikaa ja pitää olla kärsivällinen. Se tarkoittaa sitä ettei minun täydy kiirehtiä elämääni vaan voin elää tässä hetkessä. Voin ottaa ihan rauhallisesti.

Minulle riittää elämässä se että tuntisin olevani turvassa. Muuta en tarvitse. Kaikki muu siihen päälle on vain plussaa. Ja jos minulla on jokin missio, se on odotettua paremmin suoritettu enkä tule olemaan pettynyt. Ehkä se on totta, ehkä en tule olemaan elämääni pettynyt mitenkään.

Vihdoin se on ohi ja saan huokaista helpotuksesta. Kärsimys päättyy. Kyllä kaikki järjestyy, tunnen sen. Tiedän syvällä sisälläni miten käy. Minulla on kokonainen elämä elettävänä. Nämä traumat olivat vain pieni osa isoa kokonaisuutta. Ehkä suuresta suunnitelmasta käsin kaikki on jo täydellistä.